Itse hauen pyytäminen ja saaminen ei ole tällä haavaa ongelma, sillä kanootin siirto uudelle järvelle on tuonut heti tulosta, kun vielä pyytävä peltikin löytyi.
Ongelmaksi muodostunut hauen valmistaminen ruuaksi. Se on osoittautunut kaloista haastavimmaksi. Millään ilveellä siitä ei tahdo saada syötävän makuista. Toisinaan olen pyrkinyt yksinkertaisuuteen: paisto voissa, suolaa, muutama tippa sitruunaa ja pippuria. Toisinaan olen ottanut kaikki mahdolliset keinot käyttöön ja lisännyt arsenaaliin vielä tillin ja kermankin - yleensä kehnoin tai korkeintaan keskinkertaisin tuloksin.
Totuuden nimessä on sanottava että yleensä kyseessä on selkeä oma moka. Viimeksi kalassa oli liian vähän suolaa. Yritin paistaa sitä kovalla lämmöllä juuri ja juuri tarpeeksi, ettei siitä tulisi kumimaista, mutta siitä tuli ja se jäi lisäksi sisältä raa'aksi. Vävyntekele sitä urheasti otti lautaselleen monia paloja, mutta näytti palauttaneen ne vaivihkaa takaisin
-
Tänään oli kuitenkin uusi päivä onnistuin paremmin.
Enkä oikeastaan tehnyt paljonkaan toisin.
Pyörittelin haukifilepalaset valkopippurissa ja paistoin niitä runsaassa voissa, maltillisessa lämmössä hyvän tovin. Vasta otettuani palaset pannulta lisäsin suolan ja muutaman tipan sitruunaa kullekin palaselle.
Lopusta paistovoista tekaisin kastikkeen lisäämällä siihen desin kermaa ja muutaman runsaan lorauksen sitrunaamehua sekä suolaa. Lopuksi hain tuoretta tilliä ja tulos oli varsin onnistunut.
Taisikin olla niin että juuri sitruunamehu oli se mitä hauki kaipasi. Sitä voi laittaa runsaalla kädellä etenkin jos käyttää voita paistamisessa ja kermaa kastikkeessa, mikä taittaa hyvin sitruunan happamuutta.
Ja tuore tilli kruunasi koko jutun. Sitä haukiapalojen päälle kestäisi laittaa runsaamminkin.
Kastike myös korjaa aika hyvin mahdolliset epätasaisuuden maustamisessa. Mutta raa'aksi kalaa ei kannata jättää. Sitä mokaa ei korjata tillilläkään - ei edes tuoreella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti