Kirjoja

Aino Räty-Hämäläinen: Pohja se on miunkii säkis

- Tapio Hämäläisen elämänkerta

*

Lauri Tuomi: aika on tallettaa

- pappismiehen elämänkerran ensimmäinen osa.

*

Teuvo Saavalainen: Ja poika vaikenee….

- omaelämänkerrallinen romaani pojan kuolemasta

*

Mies Reenkola: Mamman pojasta naisten mieheksi

- lääkärin värikäs kertomus lapsuudestaan, opiskelustaan ja sotavuosistaan.

Big Brother päätyi - luojan kiitos

Vuoden 2009 BB päätyi ja rahapalkinto löysi ottajansa. Pitkään galluppien ja vedonlyöntitoimistojen suosikkina ollut viittä vaille tohtori ja lautapelien asiantuntija Esa A. jäi yllättäen kolmanneksi.

Mies oli talossa kummajainen, ei juonut, eikä osannut oikein juhliakaan. Sosiaalisesti hän oli taitamaton eikä mikään suuri humoristikaan. Totuutta hän piti arvossa ja vastasi aina kaunistelematta ja kiertelemättä kun kysyttiin - eikä muuten juuri puhunutkaan.

Monet pitivät häntä kylmänä ihmisenä mistä syystä hänelle oli tulla lähtö jo ensimmäisessä äänestyksessä. Useimmat asukkaistakin vierastivat häntä pitkään. Sydänystäväksi hän ei liene tullut kenellekkään, kaveriksin vain harvoille.

Mutta alun kurimuksesta selvittyään hänen suosionsa alkoi kasvaa. Kun toiset sikalivat, harrastivat pieruhuumoria, lusmuilivat talon vähistä töistä ja höpöttivät tyhjänpäiväisyyksiä, oli Esa virkistävä poikkeus joukossa. Hän ahkeroi kun toiset makailivat. Kun toiset valittivat slummin kurjuutta (talo oli tänä vuonna jaettu slummiin ja paratiisiin, slummissa ei voinut herkutella eikä juopotella), oli kuntoilua harrastava Esa siellä mielellään, koska vain slummilaiset saivat puuhastella erilaisten tehtävien parissa.

Monissa tehtävissä hän pärjäsikin loistavasti, eikä häntä näyttänyt haittavan kaurapuuron syönti, silloinkaan kun paratiisilaiset mussuttivat herkkuja vieressä.

Viimeisellä viikolla Iltalehti uutisoi että yli puolet kansasta toivoi Esan voittavan koko BB:n. Myös kaikki vedonlyöntifirmat (kyllä, BB:n voittajasta on jo monena vuonna voinut lyödä vetoa)ennakoivat hänen voittoaan. Netissä Esan takana oli oikein kansanliike - facebookin fanisivustolla lähes kymmenen tuhatta jäsentä.

Mutta niin vain kävi että Esa tuli lopulta vasta kolmanneksi. Syynä tähän oli äänestysmuoto, joka mahdollisti plus-äänten lisäksi miinus -äänten antamisen. Suosikilleen saattoi antaa plussaa, inhokkia pommittaa miinuksilla.

Kun viimeisellä viikolla ne joiden suosikki oli joutunut jo aiemmin lähtemään, ryhtyivät äänestämään taloon jääneitä, kasvoi juuri noiden miinus -äänten määrä radikaalisti. Ne näyttivät kasaantuvan muiden paitsi sen vähiten ärsyttävän finalistin niskaan. Ne jotka olivat enemmän persoonallisuuksia, jotka käyttäytyivät toisinaan erikoisesti, joilla oli oma linja ja periaatteet, saivatkin miinuksien ryöpyn.

Esa A. sai tästä ryöpystä osansa. Ei auttanut vaikka hänellä oli plus-ääniä eniten, miinus-äänet pudottivat hänet kolmanneksi.

Niinpä se ihan kiva kaveri, joka oli ollut pääasiassa hyväntuulinen ja riekkkunut messissä muiden mukana, mutta ei ollut noussut erityisesti esiin talossa ollessaan, vei koko potin.

Kannatti siis olla ihan kiva, ihan tavallinen, tulla kaikkien kanssa toimeen, mennä joukon mukana. Sillä mitä erikoisempi olet, sitä enemmän löytyy ihmisiä, joita poikkeavat piirteesi ärsyttävät.

Mutta eikö näin ole oikeassa elämässäkin? Eihän kukaan toivo esim. työtoverikseen kovin erikoista ihmistä. Kovin puhelias ärsyttää, mutta niin ärsyttää myös tuppisuu. Jos on oikein tyhmä, niin kyllä ärsyttää, mutta kaikesta kaiken tietävä se vasta ärsyttävä onkin. Jos on ulkonäöltään erikoinen, ei sellaiseen voi luottaa.

Samoin on jos työkaveri ei osaa käyttäytyä tai jos on liian rohkea, tai turha ujo. Tosi ärsyttävää... Sellaista voi joutua myötähäpeämään firman pikkujouluissa, jos joutuu samaan pöytään.

Opetus:
Ole siis keskiverto, keskiverto pärjää aina!

BB:ssäkin.