Vaikka aurinko laskee joka ilta, saa sen tenhovoima toistuvasti harrastelijakuvaajan etusormen painelemaan kameran laukaisinta lähes kouristuksenomaisesti.
Minäkin painelin. Yksi onnistui kuvasarjasta, sekin suurinpiirtein.
Vaikka yritin kuvankäsittelyohjelmassa kaikin keinoin saada näkyviin kaikki ne punaisen, vihreän ja sinisen sävyt jotka minua tämän kertaisessa auringolaskussa erityisesti ihastuttivat, on lopputulos keltaisen lattea ja kaukana alkuperäisestä elämyksestä.
Mutta ihan kiva silti. Auringonlasku oli hieno, se hehkui oranssia valoa ja valaisi hienosti varvikon. Tämä on hyvä muisto mieleenpainuvasta hetkestä.
Onkohan näiden auringonlaskukuvien kanssa vähän sama juttu kuin omista lapsista otettujen kuvien kanssa? Itse niitä jaksaa selailla tuntikausia, satunnaisen vieraan niillä saa kyllästymään kymmenessä minuutissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti