Kuolema, Solzenitsyn ja Epikuros

Olen pitkin vuotta lukenut Alkesandr Solzenitsynin kirjaa "Ensimmäinen piiri". Lukeminen on tökkinyt pahasti, olen jättänyt kirjan pitkiksi ajoiksi lojumaan ja palannut siihen, kun muuta luettavaa ei ole ollut käsillä.

Lukukokemus on lievästi sanoen kärsinyt kun henkilöt ovat unohtuneet pitkien lukutaukojen aikana eikä juonikaan ole oikein auennut. Jokainen lukukerta on aukaissut ikäänkuin uuden irrallisen tarinan, kun aikaisemmin luettu on jäänyt unohduksiin.

Yllättäen toisen osan loppupuolella kiinnostukseni kirjaan heräsi uudelleen. Herätyksen aiheutti hyvä aforismi, jossa Slozenitsyn lainaa mukaellen Epikurosta.

" Kuolema ei meitä liikuta. Silloin kun olemme, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema tulee,
meitä ei ole."

Aiheesta lisää.

-

Sain myös kirjan juonesta jotenkin kiinni kun tarinan loppuratkaisut ovat lähellä. Ensimmäinen kerta kuin näin käy, aiemmin lojumaan jääneet kirjat ovat jääneet kesken. Todennäköisesti hyvä kieli piti pihdeissään, vaikka henkilöihin tutustuminen jäikin puolittaiseksi.

Löysin Epikurokselta toisenkin hyvä ajatuksen:

"Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän."

Epikuros piti filosofian tehtävänä ihmisten vapauttamista

maailmantuskasta, intohimoista ja uskonnollisista kriiseistä.

Hänen kirjoittamissa elämänohjeissa suositaan kohtuullisuutta,

ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, ja nauti siitä paljon.