Päivän (anti)Sankari

On suuri ero siinä, että kymmenen ihmistä kuolee kymmenen päivänä aikana eri paikoissa, kuin että nuo kymmenen ihmistä kuolevat samassa paikassa yhtenä piinaavana hetkenä.

Vaikka ei uskoisi...

Onhan kuolema aina kuolema, tapahtui se sitten luonnollisesti, tapaturamaisesti tai väkivaltaisesti. Ja kun kuolema tulee, on surun aika.

Paitsi että joskus on myös mediamyllytyksen aika.

Toisinaan keskustelupalstat kuohuvat, syyllistä etsitään ja hänet löydetään, syitä etsitään ja niitä löydetään, asiaa pohditaan ja sitä kauhistellaan. Kymmenet ja sadat toimittajat käyttävät kaiken aikansa tiedon etsimiseen ja kuvien ottamiseen. He täyttävät lehdet ja muut viestimet kuvin ja kirjoituksin. He täyttävät etusivut kissan kokoisilla otsikoilla.

Pienen maan järkyttävät tapahtumat huomiodaan ulkomaita myöten ja -mikä on perin epätavallista - päästään kerrankin ykkösuutiseksi.

Kaiken kaikkiaan mediajulkisuus asian tiimoilta on niin isoa kuin se ylipäätään voi olla.

*

Alice Cooperhan sen jo seitsemänkymmentä luvun hämärinä alkuvuosina keksi. Hän ihmetteli sen ajan pop-tähtiä. He olivat positiivisa sankareita, siistejä ja sliipattuja hienoine vaatteineen ja hymyilevine kasvoineen (esim. The Osmonds).

Häntä tympäisi tuo yltiöpositiivisuus ja hän päätti asettua sitä vastaan.

Hän oivalsi että monet nuoret ja nimenomaan nuoret etsivät ja hakivat vastakkainasettelua, he etsivät jotain jolla herättää aikuisten huomio, he etsivät keinoja asettua vastahankaan, keinoja erottua keskiluokkaisuudesta. Ja tässä Alice Cooper näki markkinaraon, keinon saada huomiota mediassa, ja niin teki itsestään anti-sankarin.

Syntyi "shock rock", rock-musiikin tyylilaji jossa ulkomusiikilliset seikat olivat isossa roolissa ja jonka keskeinen sanoma oli olla jotain joka olisi sopimatonta lapsille ja nuorille. Ei tietenkään sopimatonta nuorten itsensä mielestä, vaan aikuisten mielestä.

Ja käyttöön otettiin ne keinot, jotka palvelivat tätä päämäärää. Ja niin hyviä nuo keinot olivat, että ne toimivat tänäkin päivänä ja tyylilaji on edelleen voimissaan.

Miksi näin, mitä Alice keksi?

Hän keksi että hurjan ulkomuodon ja ajatukset omaava anti-sankari voi olla nuorten mielestä yhtä hieno tai jopa hienompi asia, kuin positiivinen sankari valkoisine hampaineen ja laitettuine hiuksineen.

Hän ei suinkaan houkutellut nuoria huonoille teille, vaikka juuri tätä senkin ajan aikuiset pelkäsivät (ja juuri tätä heidän haluttiinkin pelkäävän), vaan hän vastasi tarpeeseen joka jo oli nuorissa, tarpeeseen joka yhä on nuorissa.

Tarpeeseen järkyttää keskiluokkaa, aikuisia, vanhempia ihmisiä - enemmistöä.

Anti-sankariudella on siis pitkät perinteet ja se on osa nuorisokulttuuria.

*

Muiden itsemurhaa hautovien tapaan Kauhajoen surmaajakin oli varmaan turhautunut ja vihaa ja epätoivoa täynnä. Mutta sen lisäksi hän haki huomiota. Hän halusi järkyttää ja nousta kaikkien yläpuolelle, massan yläpuolelle, pois kurjuudesta, johon luultavasti koki elämässään ajautuneensa.

Sen tähden pelkkä itsemurha yksinäisyydessä jäi vaihtoehdoista pois. Sen tähden hän suunnitteli ja toteutti kaiken niin, että saisi maksimaalisen näkyvyyden, niin että kaikki järkyttyisivät ja hänestä tulisi sankari, anti-sankari.

Ehkä hän ajatteli nauttia saamastaaan julkisuudesta pilven reunalta katsellen, yhtäkaikki tietoisuus medianäkyvyydesta oli hänen pontimensa ja oleellinen osa hänen suunnitelmaansa.

Ja vaikkei asialle mitään voisikaan, on se silti pakko sanoa: ilman nykyisen kaltaista mediaa ja mediailmastoa, ja siitä poikivaa julkisuudenhakuisuutta, ei tätäkään tragediaa olisi luultavasti tapahtunut.

*