Big Brother 08 -ohjelma on ehtinyt jo ensimmäisiin häätöihin, ja yhä mietin miksi hemmetissä sitä oikein seuraan. Asiaa ei ole ihan helppo perustella edes itselleen, saati muille.
Ja mikä kumma ylipäätään aiheuttaa tuon tarpeen perustella itselleen ohjelman seuraamista lukuisilla järkisyillä, mikä on tämä häpeä?
En ole asiassa yksin. Keskustelupalstoilla ohjelman fanien kesken tulee tavan takaa vastaan toteamus, ettei lähipiiri ymmärrä BB:n seuraamisen mielekkyyttä, tai että koko asia on pitänyt kavereilta salata.
Miksi siis?
Kysehän ei ole lainkaan siitä, että pitäisin talon asukkaiden jutuista. Päin vastoin, useasti päälimmäisenä on syvä myötähäpeän tuntu, kun nuoret asukkaat setvivät välejään tai jutustelevat tyhjänpäiväisyyksiä.
Paljasta pintaakin on nähtävissä perin vähän, puhumattakaan siitä etteivät talon naispuoliset asukkaat ole selvästikään tulleet valituiksi ulkoisin perustein.
Talon miespuolisten asukkaiden valinnoissa puolestaan on selvästi enemmän kiinnitetty huomiota tähän puoleen - harmi ettei minua heidän paljas pintansa vähääkään kiinnosta.
Ei siis ole helppoa selittää, mutta selittää pitää?
Ehkä puran ongelmaa esimerkin kautta.
Eilinenkin lähti käyntiin tarkastamalla subin sivuilta mitä asukkaat olivat yöllä puuhanneet ja mistä puhuneet eilisen häädön jälkeen. Noilla sivuilla uskolliset fanit ylläpitävät ällistyttävän tarkkaa ja puolueetonta seurantaa talon tapahtumista aamun varhaisesta ilta myöhään ja yöhön. Sieltä voi käydä tsekkaamassa mitä kukin on puuhannut ja kenen kanssa, mitä on keskusteltu, miten Big Brother on määräyksillään asukkaita alistanut.
Kävin siis läpi BB-asunnon tilanteita tunti tunnilta, siitä kuinka ne ja nuo hermoilivat tulevaa häätöäänestystä ja miten joku ei ollut lainkaan pahoillaan kun tuo ja tämä joutui häädetyksi, ja miten samaan aikaan toiset vuodattivat katkeria kyyneliä.
Perin lapsellista toimintaa siis näin aikuisen silmin. Muutaman viikon aikana nämä nuoret ovat jo onnistuneet vetämään suhteensa täysin solmuun hyvinkin tyhjänpäiväisten helposti sovittavissa olevien erimielisyyksien vuoksi - tai sitten kiintyneet, ystävystyneet ja ihastuneet johonkuhun, jota eivät tosiasiassa lainkaan tunne, mutta jonka lähtö tuntuu lähes kuolemaan verrattavalta menetykseltä.
Ja kuinka ollakaan subin sivuilta löytyi taas pohdittavaa ja uusi ajatus siitä miten helposti ryhmän jäsen voikaan ajautua ryhmän ulkolaidalle ja tulla potkaistuksi lopulta pois koko joukosta.
Kaiken keskiössä oli tällä kertaa häätöäänestyksessä mukana ollut Marko. Hän oli tietenkin helpottunut oltuaan vaarassa joutua lähtemään, mutta saatuaan juuri kuulla saavansa jäädä. Toiset hänen ympärillään itkivät silmät punaisina juuri häädetyn "ystävän" perään.
Tilanteestaan johtuen Marko ei pystynyt samaistumaan toisten suruun, eikä kyennyt omaa hyvää oloaan peittämään - kuten asianmukaista olisi ollut, vaan hymy karehti hänen huulillaan toisten ympärillä vetistellessä. Sen lisäksi hän - toisten vielä niiskutellessa - yritti aloittaa keskustelun jostain täysin tilanteeseen liittymättömästä asiasta, kukaan ei hänen aloitteeseensa tarttunut. Marko vaikeni nolona yrittäen ottaa kasvoilleen ilmeen, joka paremmin vastaisi ryhmässä vallitsevaa tunnelmaa.
Ei ole vaikea ennustaa Markolle vaikeuksia. Hänestä voidaan jo tämän perusteella ryhtyä puhumaan pahaa selän takana ja jollei Marko kykene tekemään korjausliikettä, nousemaan ryhmässä esiin jotenkin positiivisesti, voi hän olla seuraava lähtijä.
On lähes varmaa että juuri tämä yksityiskohta pitää yllä mielenkiintoani ohjelmaa kohtaan taas seuraavat päivät. On mielenkiintoista seurata miten Marko - joka on joukon vanhimpia - selviytyy. Onnistuuko hän voittamaan ailahtelevan ryhmän empatiat puolelleen, vai saako lopullisesti "omituisen kaverin" leiman otsaansa.
Koko BB:ssähän on kysymys joukon sisälle pääsemisestä. Ja kääntäen ja ehkä myös oikeammin: siinä on kyse siitä ettei jää joukon ulkopuolelle.
Vain ihminen joka ei ole liian omituinen, jolla on tilannetajua ja joka on empaattinen, voi onnistua pysymään talossa. On tuskallista katsoa miten tavallinen kaveri, jolla on ihan terveet mielipiteet, voi joutua ryhmän keskiöstä pois, kun samaan aikaan imelyyteen asti empaattinen sössöttäjä voittaa kaikki puolelleen.
Markon huono hetki sai minut taas ihmettelemään, miten tärkeä osa sosiaalisuutta (ja tällä tarkoitan tässä porukkaan sopeutumista, sen sisälle pääsemista ja siellä pysymistä) noinkin häilyvä käsite kuin "tilannetaju" on.
(Ja sivumennen sanoen juuri tilannetajun puute on minunkin polullani usein ollut se juuri johon olen kompastunut. Tämä henkilökohtainen näkökulma tietysti lisää mielenkiintoani em. ohjelmaa kohtaan.)
Voi käydä, että ihminen joka jo on sisällä porukassa ja kaikkien hyväksymä, esittää jossain ratkaisevassa tilanteessa yhden lauseen, joka ei vastaa muiden asukkaiden tunnelmaa. Toiset vastaavat lauseeseen tyypillisesti hiljaisuudella - ja lausuja on heti porukasta ulkona tai ainakin vaarassa pudota porukan ulkopuolelle.
Vaikka porukasta putoaminen on ainakin näennäisen pienestä kiinni, ovat jotkut jäsenet ihmeen tiukasti kiinni sisäpiirissä. Ehkä heidän määräävin piirteensä on se, ettei heillä ole juuri pahaa sanottavaa kumppaneistaan. Heillä ei siis oikeasti ole. He ohittavat kanssakilpailijoiden huonot puolet ja unohtavat ne. Tosin selkeästi hyökkäävä käyttäytyminen tai epäystävällisyys saa tietenkin heidänkin tuomionsa.
Silti asiaa ei voi olla ihmettelemättä. Eikö ihmistä pitäisi arvoida kokonaisuutena, punnita hänen sanomisiaan ja tekemisiään tasapuolisesti jotta hänestä voisi muodostaa kuvan? Eikö tasapuolisen kuvan luominen olekaan itsestäänselvyys, onko se päinvastoin yhdentekevää, pääasia onkin tulla kaverin kanssa toimeen?
--
Eli näin. Onnistuinkohan vastaamaan kysymykseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti