Mitä vielä?

Nyt se on sitten tehty. Ruotsalainen nuori mies otti hengen itseltään ja videoi tapahtuman ja lähetti sen suorana nettiin.

Ja mikä on kerran nettiin päässyt, se ei sieltä pääse pois, vaan tämäkin videopätkä tallentui ja säilyy jälkipolville opiksi ja ojennukseksi.

Yle tietää että nuori mies kertoi suunnitelmistaan keskustelupalstalla, missä hänen hankkeensa oli kerännyt niin kannustavia kuin kauhistelevia kommentteja: Itsemurha nettilähetyksessä järkyttää Ruotsissa.

Ei voi olla miettimättä mitä tämän kaltaisen materiaalin näkeminen tekee ihmisille, miten tällainen meihin vaikuttaa. Ei voi olla miettimättä, mitä maailman nettikansa vielä mahtaakaan saada videoitua, tallennettua ja jaettua, kun on paha olla, ja kun halu järkyttää ja ravistaa nousee itseisarvoksi.

Ei voi olla huolestumatta lasten ja nuorten puolesta. Hakematta tulee mieleen, että jos itsemurhia tapahtuukin, ei niitä saisi ainakaan julkisesti videoida. Ja jos kuitenkin videoidaan, pitäisi yhteiskunnan tai minkä tahansa tahon estää noiden julkinen levittäminen tai varmistaa ainakin se, ettei kenenkään tarvitse törmätä noihin tahtomattaan.

Toive on turha, tehokkaita keinoja säästää lapsiamme ja nuoriamme internetin kenties vahingolliselta materiaalilta ei ole. Maailma on raaka ja verkko tarjoaa ennennäkemättömän välineen välittää isommat ja pienemmät raakuudet sille kaikkein pienimmällekin ja viattomimmallekin netin käyttäjälle.

-

Toisaalta maailma oli raaka ennenkin. Ehkä vielä raaempi kuin nykyään. Waltarin Sinuhessakin noitia seivästetään ja seisotetaan kepin nenässä torien laidoilla, eikä niitäkään näkyjä kukaan ennakkosensuroinut lapsilta ja nuorilta. Antiikin Roomassakin järjestettiin hurjia verileikkejä sirkushuveina. Mahtoiko niihin näytöksiin olla ikärajoja?

Heti helpottaa kun asiaa miettii tältä kannalta. Heti helpottaa kun valitsee astetta kyynisemmän asenteen. Näin voi sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja välttyy kiusalliselta ajatukselta, että asiantilaa pitäisi muuttaa.

Yksittäisten ihmisten yksityisten tragedioiden lisäksi maailmassa on myös raakuutta ja kärsimystä, joka koskettaa koko lailla isoja joukkoja. Yli miljardi ihmistä näkee nälkää tänäkin päivänä. Olisko meidän suojeltava lapsiamme ja nuoriamme myös tältä tiedolta ja tämän inhottavan kurjuuden näkemiseltä?

Vai olisiko ajateltava että me länsimaiset ihmiset elämme pumpulissa ja että on vain hyvä, että maailman raakuus tulee TV:n kautta olohuoneisiimme, ja netin välityksellä nyt myös makuu- ja lastenhuoneisiimme?

Onko vain hyvä, että lapsemme näkevät kaiken tämän raakuuden ja ymmärtävät, että suurin osa maailman ihmisistä joutuu kohtaamaan kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta silmästä silmään vain yrittäessään selviytyä hengissä?

Olisiko vain annettava tiedon kulkea vapaan verkossa ja kaiken näkyä ja olisiko vain sanottava sille viattomalle pellavapäälle: maailman on raaka ja epäoikeudenmukainen paikka, yritä pärjätä?


-