Lähelle rantaa oli vähän hankala päästä, sillä sulamisvedet olivat nostaneet lammen pintaa. Sinne kuitenkin tahdoin. Siitä oli tullut jonkinlainen päähänpinttymä. Ihan vedenrajaan piti aina päästä töllistelemään ja tutkailemaan järven tilaa, tunttui että pusikkoa ei saanut olla näkymän tiellä.
Saappaita en niiden epämukavuuden takia viitsinyt lyhyillä muutaman tunnin metsäretkillä käyttää. Niinpä en yleensä välittänyt siitä että jalat kastuivat. Saappaattoman vaeltajan retkillä se ikäänkuin kuului asiaan. Kengät olivat valikoituneet sellaisiksi että niillä oli ihan hyvä kävellä märkänäkin.
Lämpimillä keleillä saappaattomuus ei haitannut, mutta tällä kertaa oli kovin kylmä, nollan seutuvilla, yöksi tulisi pakkanen, ja kun oli luntakin ei ajatus jalkojen kastumisesta viehättänyt. Ajattelin olla tarkkana.
Näin jo kaukaa että lampi oli lähes kokonaan jäässä. Vain laskujoen suulla oli sula paikka. Sinne siis.
Yritin lähestyä rantaa mahdollisimman varovasti ja ääntä päästämättä, jotta luonnorauha ei olisi häiriintynyt. Ja kovin hiljaista olikin. Ei pikkulintujakaan näkynyt, eikä edes jälkiä lumessa. Missä lie hirvetkin mesoivat tähän aikaan kevättalvesta...
Mutta vaikka yritin asetella jalkani, solahti kenkä kuitenkin hangen läpi suomaahan, joka oli veden peitossa. Jäinen korpilammen vesi levisi varpaisiin. Mitäpä siitä, onpa tuota tapahtunut ennenkin. Ja olihan toinen jalka vielä kuiva.
Rantaan oli vielä kymmenkunta metriä. Joenranta kasvoi pientä rankapuuta ja ohutta risua. Panin merkille että puiden juurilla maa oli aina vähän enemmän muuta maata koholla, niistä kohdin oli siis löydettävissä kuivaa maata.
Loikin puulta puulle, risulta risulle. Tarrauduin kiinni ohueen puuhun ja loikkasin sitten seuraavalle. Mutta sitten hyppy jäi vajaaksi, tarrauduin vesaan, mutta se taipui ja horjahdin pois kuivalta mättäältä ja toinekin jalka upposi kylmään veteen.
Eipä tarvinnut enää varoa. Luovuin hitaan etenemisen taktiikastani ja kahlasin lopun matkan joen suulle.
Jalat märkinä, jäisessä vedessä seisten panin merkille laskevan auringon hehkuvan, kovan ja satumaisen valon joka tuntui irrottavan eteeni levittäytyvän maiseman olevaisuudesta ja nappasin kuvan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti