On se kumma. Alman Telanne puursi headhunter-lauman kanssa hiki hatussa kuukausi kaupalla löytääkseen sopivan henkilön merkkipaikalle, ja sitten kun sopiva viimein löydetään, hän joutuukin antamaan potkut ennen kuin valittu saa annettua edes yhtäkään näytettä kyvystään hoitaa homma, johon hänet on valittu.
Yhä uudelleen joutuu hämmästymään miten alkeellisia virheitä ja lapsellista toimintaa löytyy sieltä, missä osaamisen ja näkemysten luulisi olevan kaikkein parasta.
Itsekin vähemmistön edustajana pystyn hyvin samaistumaan Korhoseen. Olen nimittäin siviilipalvelusmies. Vähemmistön edustajana olen jossain määrin jotunut käyttämään älyäni ja olemaan juonikas pärjätäkseni enemmistön hallitsemassa ympäristössä. Mutta yleensä on riittänyt vaikeneminen ja väisteleminen.
Eipä olisi meikäläisellekään vanhoillisten piirien hallitsemat pestit ja työpaikat avautuneet jos olisin tästä episodista elämässäni hölöttänyt avoimesti. Asiantila ei ole rauhaani suuresti kuitenkaan häirinnyt. Olen ajatellut että maailma on tällä tavoin rakentunut, ja että enemmistön säännöillä pelataan, he jakavat kortit joihin on tyytyminen. Sivarit vaietkoot seurakunnassa!
Minä olen ollut se hevonen ja työjuhta, jonka on pitänyt olla kiltisti välttyäkseen kipeiltä iskuilta ja kiltisti olen ollut.
Eivät olisi ymmärtäneet sodankäyneet miehet sivarimiehen ajatuksenjuoksua, piti vaieta kun tuli tilanne kertoa jokin oma hauska armeijamuisto. Ei sellaiseen väliin sopinut vetäistä juttua Kajaanin keskussairaalan postimiehen elämästä. Monet kerrat piti myös nyökytellä isänmaallisten metsämiesten ryssävihaa uhkuville puheille. Heitä eivät rauhan aatteen jalot prisiipit olisi elähdyttäneet.
Piti siis vaieta, väistellä ja sovitella sanoja, koska tiesin tuomion tulevan jos salaisuuden livauttaisin, vaikkei tuo kerran valittu palvelusmuoto ja rauhanaatteen jo hiipunut kannatus mitenkään muuttanut mitään persoonastani, ei tehnyt minusta huonoa ihmistä tai kehnoa työntekijää.
Niin piti Korhosenkin väistellä työpaikkahaastattelussa.
Johanna Korhosen erottamista Lapin Kansan päätoimittajan paikalta seurasi hurja kansanliike ja haloo, adresseja kerätään jo erottamisen peruuttamiseksi ja kansainvälinenkin lehdistö on jo asiasta kiinnostunut.
*
Itsekin vähemmistön edustajana pystyn hyvin samaistumaan Korhoseen. Olen nimittäin siviilipalvelusmies. Vähemmistön edustajana olen jossain määrin jotunut käyttämään älyäni ja olemaan juonikas pärjätäkseni enemmistön hallitsemassa ympäristössä. Mutta yleensä on riittänyt vaikeneminen ja väisteleminen.
Eipä olisi meikäläisellekään vanhoillisten piirien hallitsemat pestit ja työpaikat avautuneet jos olisin tästä episodista elämässäni hölöttänyt avoimesti. Asiantila ei ole rauhaani suuresti kuitenkaan häirinnyt. Olen ajatellut että maailma on tällä tavoin rakentunut, ja että enemmistön säännöillä pelataan, he jakavat kortit joihin on tyytyminen. Sivarit vaietkoot seurakunnassa!
Minä olen ollut se hevonen ja työjuhta, jonka on pitänyt olla kiltisti välttyäkseen kipeiltä iskuilta ja kiltisti olen ollut.
Eivät olisi ymmärtäneet sodankäyneet miehet sivarimiehen ajatuksenjuoksua, piti vaieta kun tuli tilanne kertoa jokin oma hauska armeijamuisto. Ei sellaiseen väliin sopinut vetäistä juttua Kajaanin keskussairaalan postimiehen elämästä. Monet kerrat piti myös nyökytellä isänmaallisten metsämiesten ryssävihaa uhkuville puheille. Heitä eivät rauhan aatteen jalot prisiipit olisi elähdyttäneet.
Piti siis vaieta, väistellä ja sovitella sanoja, koska tiesin tuomion tulevan jos salaisuuden livauttaisin, vaikkei tuo kerran valittu palvelusmuoto ja rauhanaatteen jo hiipunut kannatus mitenkään muuttanut mitään persoonastani, ei tehnyt minusta huonoa ihmistä tai kehnoa työntekijää.
*
Niin piti Korhosenkin väistellä työpaikkahaastattelussa.
Ja kun nauru suussa kahvikupposen äärellä kyseltiin että "mieshän" muuttaa mukana, ei Korhonen korjannut, koska aavisti että vain vaikenemalla asiassa - joka ei mitenkään tehnyt hänestä huonoa ihmistä eikä kehnoa työntekijää - hän voisi edetä ja saada havittelemansa työpaikan. Hän myös tiesi lain olevan puolellaan, kuin myös sen, että valitsijat antaisivat piut paut laille, mikäli hän sanoisi "kirosanan" niinkuin se on: puolisoni on nainen.
Hän pääsi melkein perille, mutta sitten joku asiasta tietämätön sössö meni kirjoittamaan henkilökunnan lehteen Korhosen muuttavan "miehineen", joka Korhosen piti sitten korjata. Asiassa ei kai enää - kun se seisoi oikein räntättynä - käynyt väisteleminen.
Siihen pitäisi panna "naisineen", sanoi Korhonen ja soppa oli valmis.
Hän pääsi melkein perille, mutta sitten joku asiasta tietämätön sössö meni kirjoittamaan henkilökunnan lehteen Korhosen muuttavan "miehineen", joka Korhosen piti sitten korjata. Asiassa ei kai enää - kun se seisoi oikein räntättynä - käynyt väisteleminen.
Siihen pitäisi panna "naisineen", sanoi Korhonen ja soppa oli valmis.
Ja käräjillä tavataan...
*
Sanottakoon tässä vaiheessa niin selvästi kuin mahdollista: uskon vakaasti juuri tämän "naispuolison" olleen syynä erottamiselle ja että tuon "väistelyn" nimeäminen "valehteluksi" on vain Alman Telanteen keino päästä pälkähästä.
Vaikka Alman Telanteen omat lehdet ovatkin olleet korostuneen tasapuolisia ja ulottaneet "toisaalta ja toisaalta" -tasapuolisuusmetodin otsikointiin saakka, on pakko sanoa että keskustelu on ollut jos ei nyt liikuttavan niin ainakin häkellyttävän yksimielistä. Kaikki ovat kilvan puolustaneet Korhosta.
*
*
Sanottakoon tässä vaiheessa niin selvästi kuin mahdollista: uskon vakaasti juuri tämän "naispuolison" olleen syynä erottamiselle ja että tuon "väistelyn" nimeäminen "valehteluksi" on vain Alman Telanteen keino päästä pälkähästä.
Vaikka Alman Telanteen omat lehdet ovatkin olleet korostuneen tasapuolisia ja ulottaneet "toisaalta ja toisaalta" -tasapuolisuusmetodin otsikointiin saakka, on pakko sanoa että keskustelu on ollut jos ei nyt liikuttavan niin ainakin häkellyttävän yksimielistä. Kaikki ovat kilvan puolustaneet Korhosta.
*
Mielenkiintoisen mausteen tapahtumiin toi tieto jonka löysin penkoessani Korhosen taustoja.
Ennen Lapin-kansaan siirtymistään Korhonen oli Journalisti-lehden päätoimittaja. Tässä asemassa hän oli ajautunut erikoiseen tilanteeseen kun kaikki toimittajat olivat kesän kynnyksellä sairastuneet. Lehti jäi ilmestymättä, mihin jotkut nimesivät Korhosen syypääksi.
Oliko hän syypää, siihen en löytänyt vastausta, mutta aika varmasti voi sanoa, että asiassa on totta ainakin se toinen puoli. Vanha totuus kuuluu että mikä tahansa ongelma missä tahansa organisaatiossa on periaatteessa ja viime kädessä aina johdon syy. Johtaja vastaa siitä että homma hoituu.
Olisiko hän siis sittenkään ollut sopiva Lapin kansan päätoimittajaksi? Olihan hän edellistä paljon pienempää organisaatiota johtaessaan ajautunut tai ajanut sen vakavaan kriisiin, mistä merkkinä yhden lehden ilmetymättä jääminen eittämättä on.
Oliko hän syypää, siihen en löytänyt vastausta, mutta aika varmasti voi sanoa, että asiassa on totta ainakin se toinen puoli. Vanha totuus kuuluu että mikä tahansa ongelma missä tahansa organisaatiossa on periaatteessa ja viime kädessä aina johdon syy. Johtaja vastaa siitä että homma hoituu.
Olisiko hän siis sittenkään ollut sopiva Lapin kansan päätoimittajaksi? Olihan hän edellistä paljon pienempää organisaatiota johtaessaan ajautunut tai ajanut sen vakavaan kriisiin, mistä merkkinä yhden lehden ilmetymättä jääminen eittämättä on.
Ihmetellä hänen valintaansa olisi voinut siis asianperusteinkin. Mutta tämä ei enää ketään kiinnosta - kiitos Alman Telanteen joka heitti tiskiin väärät perusteet, kuin bensaa liekkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti