Joskus vaikeisiinkin kysymyksiin on olemassa yksinkertainen vastaus.
Kysymys:
”Elän pessimistin kanssa. Hän löytää kaikista asioista huonot puolet ja tuo ne sumeilematta esiin. Hän torpedoi ideani sitä mukaa kun niitä keksin: "Miten kuvittelit onnistuvasi noilla resursseilla?" tai "Huono idea. Tekisit jotain oikeata työtä." tai "Hirveä sotku eikä mitään valmista!". Tämän ryöpyn jälkeen itsevarmuuteni on tipotiessään ja kasaan hiljaisena levittämäni tavarat takaisin kaappiin. Mitä tehdä? Voitko auttaa?
Vastaus:
"Minä olen elänyt onnellisena pessimistin kanssa 22 vuotta. Ensin oli karvasta se opettelu mutta pikku hiljaa oivalsin kaavan.
Kerron esimerkin: Katsoin jokirantalaitumelle ja ihmettelin miksi hieho makasi hiukan oudosti. Isäntä vastasi siihen lopullisella äänellä - noin ne makaa kun ne on kuolleet. Lähdimme katsomaan mutta kesken menoa pompahtaakin hieho pirteänä ylös ja minä ilostuin, taputin käsiäni ja nauroin. Isäntä katsoi maahan ja sanoi "Saatana kun nämäkin on itäny huonosti."
Otin aseeksi huumorin. Isäntä on hyvin herkkä ja huumorintajuinen ihminen joka suojaa itseään kolhuilta sillä että odottaa aina pahinta. Voi edes sanoa että minähän sanoin. Joten onhan loogista että ostin hänelle t-paidan jossa lukee "Positiivisuus on perseestä"
Kun hän oikein yrittää masentaa ja mustata otan vaan ja pistän asian leikiksi ja teen siitä meidän välisemme pilan. Ei hän siitä masennut yhtään sen enempää mitä vakiona on! Päinvastoin, pikkuhiljaa hän huomaa karsia ne pahimmat ylilyönnit.
On hän yrittänyt minua ja suorituksianikin mollata mutta aloitin kampanjan joka teki minun mollaamisestani äärimmäisen tuskallista. Konstit on monet. Minulla on kuuluva ääni.
Pessimismi on herkän ihmisen epätoivoinen konsti selvitä pettymysten maailmassa. Säälikää heitä ja sitten pistäkää asia ranttaliksi! Huomaatte että se rakas pessimistikin siitä piristyy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti