Kyllä tosimiehen lausahdus vetää tällaisen tavallisen tallaajan ihan hiljaiseksi.
Tuon jutun maksullisesta seksistä luettuani kyllä muistin taas elävästi ne muutamat kerrat, kun olen ilmiöön joutunut törmäämään (IRL). Ja muistin sen miksen moisia palveluita käytä, vaikka muutoin olen sitä mieltä että kaikkea elämässä pitäisi kokeilla ainakin kerran paitsi kansantanhua.
Syynä on sääli. Ja sitten myös häpeä, tarkemmin myötähäpeä. Siis kokonaista kaksi syytä olla menemättä huoriin. Kolmas syy voisi olla ainainen rahan puute, mutta jätetään se nyt käsittelemättä tässä.
-
Sääli on kumma tunne. Se herää, vaikkei säälittävä haluaisi tulla säälin kohteeksi, eikä tuntisi olevansa säälittävä. Olen ehkä poikavuosien idealismin kyllästämällä moraalilla varustettu mies, mutta en voi sille mitään että itsensä myyminen herättää minussa sääliä.
Se on myös noloa. On noloa tulla tarjoamaan tavaraansa. Koko toimeen on sisäänkirjoitettuna häpeä.
En ehkä osaa selittää miksi niin on. Ehkä kyseessä on suuri erehdys. Ehkä sotken seksin ihan turhaan joihinkin yleviin tunteisiin, joista tunnetuin lienee rakkaus.
Vai ajattelenko että tavaran kauppias on köyhä, koska joutuu kauppaamaan omaa tavaraansa - ja köyhyys onkin se varsinainen häpeä?
Ehkä vedän epävarman todisteluni tueksi jutun, johon alunperin linkkasin.
Se kertoo koruttomasti mikä on totuus ilotyttöjen taustalla. Jutun esimerkissä tavaran kaupitsijan taustalla on pieni lapsi, vanha äiti ja ankara rahan puute.
Tämän olen näkevinäni heissä kaikissa. Onnettoman umpikujan, jossa muut mahdollisuudet on käytetty, tämä yksi jäljellä.
Kauppatilanteessa ensimmäinen mieleen tuleva asia ei olekaan innostus hemaisevan nuoren naisen tarjouksesta. Vaan huomio kiinnittyy itsepintaisesti siihen tosiasiaan, että seksin ostaminen on toisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttämistä. Ja niin kovasti ei ole koskaan panettanut enkä ole koskaan niin kännissäkään ollut, ettei ajatus olisi takonut takaraivossani ja että olisin sen voinut ohittaa ja keskittyä vain tarjottuun antiin.
Ehkä olen vain liian hellämielinen mies.
-
Tosin viime kesänä Virossa, kun olimme kaveriporukalla hupireissulla, tuli vastaan harmaa mies.
Seitsemänkympin tienoilla, pieni ja laiha, harmaatukkainen, harmaapukuinen mies kainalossaan tiukoissa vaatteissa, mustissa korkosaappaissa, vaaleanpunaisessa pikkutakissaan, mustassa minihameessaan kulkeva blondi.
Se pisti miettimään.
Tyttö oli kaikin puolin hyvin muodostunut, missityyppiä, aikuinen nainen ei lainkaan enää lapsi, mutta silti alle kolmenkympin, miestä tuollaiset parikymmentä senttiä pidempi, pitkä tukka ulottui alaselkään. Mies ei ollut mikään herra, vaan tavallinen hissukka, mutta puku oli siisti.
Tyttö oli vähän häpeissään, näin että hän näki meidän näkevän parin eriparisuuden ja arvioivan tilannetta. Mieskin ehkä näki ilmeemme, en häntä niin huomioinut jostain syystä - minusta hän näytti olevan varsin iloinen.
Silloin tuli kyllä mieleen että ehkä minäkin sitten seitsemän kymppisenä...
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti