Eka kerta

Ensimmäinen kerta on ainoa laatuaan. Siitä pitäisi osata ottaa kaikki irti. Moniko osaa?

Lapsena ja nuorenahan sitä ihminen tekee asioita ensimmäistä kertaa hyvin usein. Ja usein - etenkin nuorena - ensimmäinen kerta on se hankalin, juuri se kerta jonka tahtoo olevan ohi mahdolisimman pian, jotta pian tulisi se toinen ja kolmas kerta, jonka jälkeen voisi sanoa olevansa jo kokenut.

Ensimmisen kerran ainutlaatuisuuden tajuaa vasta vanhana, kun vain harvoin pääsee tekemään jotain ensimmäistä kertaa ja tajuaa, että juuri ensimmäisessä kerrassa piilee mahdollisuus isoon elämykseen. Toinen kerta ei yleensä tarjoa niin suurta elämystä, kolmas kerta on jo rutiinia.

Se joka elämän oikein ymmärtää, panostaa ensimmäiseen kertaan. Ei kannata rynnätä, vaan kannattaa valmistautua, sillä asiaa pohdittuaan ja asiasta selvää otettuaan, saa ensimmäisestä kerrasta enemmän irti, eikä jännitys tai pelko haittaa liikaa.

Ensimmäinen ajokerta polkupyörällä on jäänyt hyvin mieleen. Mikä huumaava onnistumisen tunne! Kun ensimmäisen kerran uskaltauduin ajamaan mopolla oikealle tielle, tuntui noin kolmenkympin vauhti nelosvaihteella käsittämättömän hurjalta.

Muistan hyvin miten nuorena täysi-ikäisyyden kynnyksellä naiset olivat elämän mystinen keskipiste. Kun joku sanoi että mies ajattelee naista 8:n sekunnin välein, muistan pohtineeni, olinko pervessi, kun ajatuksistani ei tuntunut löytyvän noin pitkiä naistaukoja.

Kun joskus sai sen luokan näteimmän tytön viereensä, tuntui että elämän suurin onni oli vain käsivarren mitan päässä, mutta silti tavoittamattomissa. Pian sain huomata, että mitä kiihkeämmin ensimmäistä kertaa odotti, sitä suurempi oli elämys.

Ensimmäinen kerta ei silti ole kerroista välttämättä se paras, mutta suurin elämys se voi olla.
Ensimmäisen lapsen syntymään liittyi monia pelkoja, vaikka asiaan oli aikaa valmistautua kokonaista yhdeksän kuukautta. Itse synnytyksessä mukana oleminen oli iso positiivinen elämys, vaikka puolison kärsimys ja huoli prosessin kaikinpuolisesta onnistumisesta, jätti selkeän leimansa tapahtumaan.

Tuntuukin siltä että ekaan kertaan on sisältynyt sitä enemmän kielteisiä tuntemuksia, mitä enemmän ikää on tullut. Puhdas riemu taisi jäädä sinne mopopoikuuden menettämiseen.

Ehkä kysymys on siitä että ensimmäiset kerrat harvenevat ja etääntyvät elämyksellisiin ääripäihinsä.

Vanhempana pääset ehkä kävelemään ensimmäistä kertaa elämässäsi pehmeällä vastapudonneiden koivunlehtien muodostaman lehtimaton päällä. Kokemus ei ole kovin äärimmäinen, siitä saatava nautinto on kohtuuden rajoissa.

Toisaalta lähiomaisen kuolema tulee usein vastaan ensimmäistä kertaa vanhemmalla iällä. Voi olla että juuri tämä on se piste, kun yksi jos toinen huomaa elämän viattomien onnen vuosien jääneen lopullisesti taa.

-

Mutta ensimmäisiä kertoja kertyy jatkuvasti. Vanhenemisen hyviä puolia on se, että harvenevista kerroista saa ehkä enemmän irti, kun niiden arvon ymmärtää. Ehkä ensimmäisen kerran ainutlaatuisuus on jotain joka kannattaa elämyksenä tallettaa mieleen, vaikka kysymyksessä olisi miten arkinen tapahtuma hyvänsä.

Tänä aamuna koin jotain ensimmäisen kerran ja sain voimakkaan elämyksen. Kokemus oli suorastaan ravisuttava.

Olin valmistamassa jälkikasvulle aamupalaa. Ja kuten aina pyrin nytkin noudattamaan mitä suurinta huolellisuutta ja hygieenisyyttä. En tahdo hutiloida, vaikka kyseessä olisikin vain arkinen aamupala. Tein aamupalan ns. sydämellä.

Paistoin kananmunia. Laitoin pannulle lorauksen terveellistä rypsiöljyä, annoin sen kuumentua ja rikoin kananmunan. Muna alkoi kuumalla pannulla heti hyytymään, siitä saatoi erottaa hyvän munan rakenteen: kiinteän keltuaisen ja kaksiosaisen valkuaisen kiinteämmän ja löysemmän osan.

Rikoin toisen munan pannulle ensimmäisen viereen ja näin heti että kyseessä oli ns. huono muna. Hyvän munan rakennetta ei ollut vaan valkuainen ja keltuainen tulivat munasta toisiinsa sekoittuneena vellinä. Vilkaisin munan kuoreen, sen pohjalla näin sinisenmustan ympyrän. Heti kohta aistin myös pilaantuneen munan hajun.

Kokemus oli lievästi sanoen sokeeraava. Haju levisi koko keittiöön. Lapsissa haju herätti jonkinasteista levottomuutta. Mieleen tuli apinalauma jonka lähestyvä vaara saa käyttäytymään hermostuneesti. Ihmettelin että he kuitenkin saattoivat syödä lautasellaan olleet aamupalat loppuun. Itsellä jäi kahvikuppi kesken.

Ensimmäinen kerta kun minulle käy näin, tuumin.

-

Onkohan niin että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä kehnommiksi käyvät ekat kerrat.

Jäivätköhän positiiviset, isot ekat kerrat sinne nuoruusvuosiin? Onko ihmisen vanhetessaan kohdattava vain isoja, negatiivisa ekoja kertoja? Jos positiivisa ekoja kertoja saa vastaansa, ovat ne välttämättä sieltä elämysten kevyimmästä päästä.

Toisin sanoen: ovatkohan järisyttävät uuden kokemukset vanhemmiten pääosin negatiivisia, kun ne lapsena ja nuorena olivat pääosin positiivisia?

Epäilen että jokin luonnonlaki tai matemaattinen todennäköisyys asiassa vallitsee ja määrää kohtaloamme tältä osin.

Ja jotenkin tuntuu että on hyvä tyytyä asiantilaan.

Ehkä keski-ikäisen ihmisen on positiivisten ekojen kertojen metsätyksen sijaan tyydyttävä muistelemaan nuoruden viattomuuden aikaa, jolloin elämä tarjosi uusia elämyksiä päivittäin ja uusia järisyttävän upeita ekoja kertoja ehkä jopa vuosittain.

Minäkin taidan taidan taantua muistelmaan sitä lämpimän elokuista iltaa, kun illan pimeydessä eräänä maagisen huumaavana hetkenä pääsin ensimmäistä kertaa puristamaan naisen rintaa.

Saakoon tämän huikean hetken muisto puhaltaa raikkaan tuulahduksen huoneilmaan, jossa yhä leijuu mädän munan tuoksu.