Koulusurma on

Suomalainen Tiedeakatemia on koonnut yhteen tieteellisen tiedon koulusurmista, niiden taustoista ja ehkäisystä.

Koulusurmaajat ovat olleet toveripiirissä kiusattuja ja eristettyjä. He ovat ilmoittaneet tekojensa motiiviksi koston kärsimästään vääryydestä. Koulusurmille onkin luonteenomaista suunnitelmallisuus ja näyttämöllisyys. Tekijöiden motiiveina ovat kosto ja kunnian palauttaminen.

Lainauksia:

Suomessa itsemurha on yleisin nuorten miesten kuolinsyy, ja noin neljännes 15–24-vuotiaiden kuolemista on itsemurhia.

Amerikkalaisessa kulttuurissa itsemurhaa ei pidetä kunniallisena ja miehekkäänä tapana kuolla. Näyttävän joukkosurman sen sijaan arvellaan lisäävän toveripiirin arvonantoa ja mahdollistavan korkean
statuksen ryhmässä.

Uuden median merkityksestä kertoo se, että viime vuosikymmenen yhdysvaltalaiset ja japanilaiset koulusurmaajat ovat esitelleet motiivejaan ja tekojaan laajasti Internetin keskustelupalstoilla.

Jokelan surmatyön tekijä kuului koulusurmista kiinnostuneeseen verkkoyhteisöön, joka käsitteli yksityiskohtaisesti muun muassa Columbinen kouluampumisen tapahtumia. Kauhajoen kouluampuja oli esitellyt Internetissä ampumiskuvia ja videoita itsestään.

Koulusurmat ovat saaneet paljon näkyvyyttä, ja maailmanlaajuisen vertaisryhmän
arvonannon saavuttaminen onkin ollut yksi teon motiiveista.

Columbinen, Virginia Techin, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia voidaan siten pitää mediavaikutteisena kopiorikossarjana. Tosin koulusurmien tekijät tähtäävät laajempaan mediajulkisuuteen kuin minkä Internet tarjoaa.

Kirjoitin koulusurmaajien motiiveista v. 2008 blogiini.



--

Käry kävi

Opettajalla oli seksisuhde oppilaaseensa, tiesi Stara.

Amerikan USA:ssa coloradolainen 31-vuotias naisopettaja

Courtney Bowles innostui vähän liikaa oppilaastaan. Heidät tavattiin muhinoimassa autossa

North Lake Parkin parkkipaikalla järven rannalla puolen yhdentoista aikaan yöllä. Ongelmalliseksi asian teki se, että oppilas oli vasta 16 vuotta vanha. Votkaa ja Spriteäkin oli mukana.

Opettaja pidätettiin epäiltynä lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Hän voi saada 4-10 vuotta vankeutta. Bowlesilla ei ole aikaisempaa rikosrekisteriä ja hän on todistajalausuntojen mukaan hyvä ja pidetty opettaja.

Officer Allegedly Found Loveland Teacher Naked With Student « CBS Denver

Bowlesilla on mies ja kaksi lasta.

Video aiheesta.

Järven nimi oli Lake Loveland.

-

Ruokaa roskiksessa

Elintarvikepakkausten ympäristövaikutukset ovat luultua pienemmät.

Kun ostaa yhdeksän palan ruisleivän ja heittää siitä sen viimeisen pussin pohjalle jääneen kuivuneen puolikkaan roskiin, on sen turha tuottaminen aiheuttanut suuremmat ympäristökuormat kuin itse sen pakkausmateriaalin tuottaminen tai kierrätys, sanoo tutkija.

Ympäristönsuojelu menee sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän tietoa tulee, ja mitä monimutkaisemmaksi se menee, sitä vähemmän se ihmisiä kiinnostaa.

Ennen oli paljon helpompaa kun muovi oli paha, ja pahvi hyvä.

-

"Auto Saksasta, vodka Suomesta ja vaimo Venäjältä."

Kyllä tosimiehen lausahdus vetää tällaisen tavallisen tallaajan ihan hiljaiseksi.

Tuon jutun maksullisesta seksistä luettuani kyllä muistin taas elävästi ne muutamat kerrat, kun olen ilmiöön joutunut törmäämään (IRL). Ja muistin sen miksen moisia palveluita käytä, vaikka muutoin olen sitä mieltä että kaikkea elämässä pitäisi kokeilla ainakin kerran paitsi kansantanhua.

Syynä on sääli. Ja sitten myös häpeä, tarkemmin myötähäpeä. Siis kokonaista kaksi syytä olla menemättä huoriin. Kolmas syy voisi olla ainainen rahan puute, mutta jätetään se nyt käsittelemättä tässä.

-

Sääli on kumma tunne. Se herää, vaikkei säälittävä haluaisi tulla säälin kohteeksi, eikä tuntisi olevansa säälittävä. Olen ehkä poikavuosien idealismin kyllästämällä moraalilla varustettu mies, mutta en voi sille mitään että itsensä myyminen herättää minussa sääliä.

Se on myös noloa. On noloa tulla tarjoamaan tavaraansa. Koko toimeen on sisäänkirjoitettuna häpeä.

En ehkä osaa selittää miksi niin on. Ehkä kyseessä on suuri erehdys. Ehkä sotken seksin ihan turhaan joihinkin yleviin tunteisiin, joista tunnetuin lienee rakkaus.

Vai ajattelenko että tavaran kauppias on köyhä, koska joutuu kauppaamaan omaa tavaraansa - ja köyhyys onkin se varsinainen häpeä?

Ehkä vedän epävarman todisteluni tueksi jutun, johon alunperin linkkasin.

Se kertoo koruttomasti mikä on totuus ilotyttöjen taustalla. Jutun esimerkissä tavaran kaupitsijan taustalla on pieni lapsi, vanha äiti ja ankara rahan puute.

Tämän olen näkevinäni heissä kaikissa. Onnettoman umpikujan, jossa muut mahdollisuudet on käytetty, tämä yksi jäljellä.

Kauppatilanteessa ensimmäinen mieleen tuleva asia ei olekaan innostus hemaisevan nuoren naisen tarjouksesta. Vaan huomio kiinnittyy itsepintaisesti siihen tosiasiaan, että seksin ostaminen on toisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttämistä. Ja niin kovasti ei ole koskaan panettanut enkä ole koskaan niin kännissäkään ollut, ettei ajatus olisi takonut takaraivossani ja että olisin sen voinut ohittaa ja keskittyä vain tarjottuun antiin.

Ehkä olen vain liian hellämielinen mies.

-

Tosin viime kesänä Virossa, kun olimme kaveriporukalla hupireissulla, tuli vastaan harmaa mies.

Seitsemänkympin tienoilla, pieni ja laiha, harmaatukkainen, harmaapukuinen mies kainalossaan tiukoissa vaatteissa, mustissa korkosaappaissa, vaaleanpunaisessa pikkutakissaan, mustassa minihameessaan kulkeva blondi.

Se pisti miettimään.

Tyttö oli kaikin puolin hyvin muodostunut, missityyppiä, aikuinen nainen ei lainkaan enää lapsi, mutta silti alle kolmenkympin, miestä tuollaiset parikymmentä senttiä pidempi, pitkä tukka ulottui alaselkään. Mies ei ollut mikään herra, vaan tavallinen hissukka, mutta puku oli siisti.

Tyttö oli vähän häpeissään, näin että hän näki meidän näkevän parin eriparisuuden ja arvioivan tilannetta. Mieskin ehkä näki ilmeemme, en häntä niin huomioinut jostain syystä - minusta hän näytti olevan varsin iloinen.

Silloin tuli kyllä mieleen että ehkä minäkin sitten seitsemän kymppisenä...


-

Ohjeita naisille

1. Viisas nuori vaimo suostuu viikoittain enimmillään kahteen seksuaaliseen kokemukseen. Ajan kuluessa hänen on tulisi tehdä kaikkensa vähentääkseen kokemusten tiheyttä. Sairauden, unisuuden tai päänsäryn teeskentely ovat hänen parhaita ystäviään tässä asiassa.

2. Useimmat miehet ovat luonteeltaan melko perverssejä, ja jos heille antaa pienenkin tilaisuuden, he ryhtyvät iljettäviin toimiin, joihin kuuluu normaalin aktin suorittaminen epänormaaleissa asennoissa, naisen kehon nuoleminen ja oman riettaan ruumiinsa tarjoaminen naisen nuoltavaksi.

3. Viisaan vaimon tavoitteena on, ettei mies koskaan näe hänen alastonta ruumistaan eikä salli miehen esiintyvän hänen edessään alastomana.

4. Monet naiset ovat havainneet hyödylliseksi pukeutua paksuun yöpaitaan ja pukea miehensä pyjamaan. Niitä ei tarvitse riisua seksuaalisen aktin aikana. Näin mahdollisimman vähän ihoa altistuu.

5. Mennessään vuoteeseen naisen tulee sammuttaa kaikki valot. Siellä hänen ei pidä päästää ääntäkään, joka ohjaisi miehen hänen suuntaansa, jottei mies pitäisi sitä rohkaisun merkkinä.

6. Kun mies löytää naisen vuoteesta, tämän tulee maata mahdollisimman liikkumattomana. Optimistinen aviomies voisi tulkita ruumiin liikkeet seksuaalisen kiihottumisen merkiksi. Silloin, kun seksiä ei voi estää, sitä on harjoitettava täydellisessä pimeydessä.

7. Jos mies yrittää suudella naista suulle, tämän on käännettävä päätään niin, että suukko osuu harmittomasti poskelle. Jos mies nostaa naisen yöpaitaa ja yrittää suudella häntä sen alta, naisen täytyy vetää yöpaita nopeasti paikalleen, juosta sängystä ja selittää, että luonto kutsuu häntä kylpyhuoneeseen.

8. Jos mies yrittää vietellä naista hekumallisella puheella, viisas vaimo muistaa äkkiä jonkun mitättömän asian, jota kysyä mieheltään.

9. Miehen ähistessä ja puhkuessa naisen tulee maata aivan hiljaa eikä missään olosuhteissa ähkiä tai vaikeroida aktin aikana.

10. Heti miehen lopetettua aktin viisas vaimo alkaa nalkuttaa hänelle pienistä tehtävistä, jotka toivoo miehen suorittavan seuraavana päivänä.

(Ruth Smythers 1894)


Vaikka näiden ohjeiden taustalla lieneekin ollut tarve ehkäistä riskialttiita raskauksia, on pakko sanoa että jonkin verran tollainen reipas sata vuotta on muuttanut käsityksiä ja suhtautumisia.

Pelkästään positiiviseen suuntaanko?

-

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus

Tuntuu omituiselta muistaa 25 vuotta vanhoja asioita.

Tšernobyl oli mielenkiintoinen ennakkotapaus. Siihen mennessä sitä oli kuvitellut, että ydinvoimalaonnettomuus jotain suurta ja kaikenmuuttavaa.

Joukkotiedottimet kyllä hälisivät, mutta taivas oli yhtä sininen kuin ennenkin ja pilvet yhtä valkoiset. Myös aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja jos joukkotiedottimia ei olisi ollut, kaikki olisi voinut jatkua kuten ennenkin.

Olin ollut ympäristöaktivisti, olin ollut rauhanlietsoja, nyt tunsin olevani pettynyt. Tunsin että minut oli petetty.

Ihailtavaa nöyryyttä

Klikkaamalla isommaksi.

Kyllä tämän pitäisi jo kaikille olla selvä: maassa maan tavalla!

Ihailtavaa nöyryyttä suomalaiselta virkamieheltä, kun hän noin suvereenisti alistuu noudattamaan tätä kultaista sääntöä, jota me kaikki niin mielellämme tyrkytämme meille muulta tulevien maahanmuuttajien (mm. romanian mustalaisten) tueksi.

Parkkisakko tekee kipeää

Pysäköimme kaupunkireissulla Anttilan katolle, koska olemme tavanneet siellä aina kaupunkireissuilla pysäköidä. Se on ollut kätevää ja maksutonta. Nyt parkkipaikalla vaadittiin pysäköintikiekko. Sitä ei autossamme ollut, joten päätin ostaa sellaisen.

Mennessäni hissiin näin joukon nuoria miehiä kirkkaissa liiveissään seisoskelevan parkkipaikalla. Tupakit paloivat ringissä. Mieleeni ei tullut, että juuri he olisivat pysäköinninvalvojia. Pysäköinninvalvojia he kuitenkin olivat.

Ostettuamme pysäköintikiekon, tytär juoksutti sen autoon, mutta sakkolappu oli jo ikkunassa.

-

Pysäköinninvalvonnan yksityistäminen on tuonut uutta ryhtiä sakottamiseen. Jo vanhastaanhan katujen varsilla valvonta on ollut kiitettävän tomeraa. Kaupungin kassaan on väärinpysäköijien toimesta varmaan tullut aimo siivu. Ehkäpä keskustan kaupatkin toivovat nyt lisätienestiä parkkipaikoiltaan ja palkkaavat yksityisiä pysäköinninvalvojia vahtimaan autoilijoita? Kalikka saattaa kuitenkin kalahtaa omaan nilkkaan.

Onkohan tehty tutkimusta, mitä parkkisakko oikeasti tulee maksamaan ja kuka sen maksaa?

Moni varmaan tekee saman päätöksen parkkisakon saatuaan kuin minä. Siirryn kuluttamaan toisaalle, jonnekin missä autokansaan suhtaudutaan suopeammin. Keskustan kauppojen liikevaihto ei siten minun toimestani enää kasva. Päinvastoin ne menettävät rahaa monin verroin parkkisakon verran.

Kaupunginkin kannattaisi miettiä parkkisakkopolitiikkaansa. Keskustan yrittäjät ovat jo vuosia eläneet sen uhan alla, että suuret automarketit vievät asiakkaat. En yhtään ihmettelisi, mikäli ahkerat pysäköinninvalvojat olisivat tahtomattaan edistämässä keskustan autioitumista, sillä markettien parkkipaikoilla ei sakkoja jaella. Monet saattavat tulkita sen asiakasystävällisyydeksi.

Parempi olisikin siirtyä jakamaan sakon sijaan varoituksia. Se olisi pehmeämpi ja asiakasystävällisempi tapa pitää väärinpysäköinnit aisoissa. Nykytekniikalla olisi varoituksista helppo pitää kirjaa ja antaa sakko vasta kolmannen varoituksen jälkeen.

Huoleni keskustan tulevaisuudesta on aito, sillä en ole katkera. Oman parkkisakkoni sain anteeksi. Löysin pysäköintikiekon ostotapahtuman todistavan kuitin taskuni pohjalta. Kirjoitin valituksen yksityiseen parkkiyhtiöön, liitin kuitin oheen ja valitukseni meni läpi.

Mutta automarketti sai silti uuden asiakkaan.

Matti ja suhdekohu

Taas ennennäkemätön mediaälämölö!

Gösta Sundqvist vältteli julkisuutta ja sanoi ettei julkisuudessa eläminen ole ihmisen elämää. Kun näkee sen sinnikyyyden ja laajuuden, millä media ruotii Matti Vanhasen (oletettujakin) naissuhteita, on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan.

On helppo kuvitella että Matti itse voisi varsin hyvin elää ilman sitä julkisuutta, jonka media vainollaan saa aikaan.

Surkuhupaisaksi tilanteen tekee se, että toimijat Matin ympärillä itse kiihdyttävät ja ylläpitävät mediakohua.

Tällä kertaa kohua ylläpitää hänen työnantajansa Perheyritysten liitto, joka säikähti (oletettua) työpaikkaromanssia ja ryhtyi heivaamaan romanssin naispuolista osapuolta ns. väljemmille vesille, peläten ongelmia joita esimies-alais -intiimisuhde toisi tullessaan.

Tästähän tietysti kansa intoutui lähestymään asianomaista liittoa runsain yhteydenotoin. Että miksikäs se on se suhteen naispuolinen osapuoli, joka heivataan, mutta miehelle ei koidu suhteesta mitään seurauksia?!

Kaiken takana on vanha kirjoittamaton sääntö jonka mukaan "kuormasta ei saa syödä". Ennen muinoin esimiesasemaan palkattavaa henkilöä (eli miestä) on usein evästetty sanomalla, että jos ryhdyt suhteisiin alaistesi kanssa (eli naisten), se tietää potkuja.

Tämän kiellon takana puolestaan on pelko, että esimies-alais -intiimisuhde aiheuttaa työpaikalla eriarvoisuutta, kyräilyä ja muita ongelmia.

Usein näin lienee käynytkin, mutta mahdollisia, vielä toteutumattomia ongelmia ei oikein voi ryhtyä torjumaan etukäteen, vaikka jossain sci-fi -elokuvassa kyllä herkuteltiinkin idealla, että rikolliset voisi pidättää jo ennen kuin he varsinaisesti ajautuvat rikoksen tielle.

Tämähän olisi yhteiskunnan kannalta kokonaisedullisinta, mutta hankala toteuttaa.

*

Iloinen maksaja ja muita vaiettuja uutisia

Joskus tulee mediavirrassa vastaan tärkeän tuntuinen juttu, joka nostaa esiin epäkohdan, joka ei tunnu saavan mediassa ansaitsemaansa huomiota. Tyyppiesimerkki tällaisesta on Esko Seppäsen radiokolumni.

Seppänen kirjoittaa:

Kun muut maat saavat maataloustukiaisensa pääosin EU:lta, Suomi maksaa niistä valtaosan itse. Suomi on omien veronmaksajien varoista maksettujen kansallisten maataloustukien maksajana EU:ssa kolmannella sijalla heti suurten maiden Saksan ja Ranskan jälkeen. Maataloustukiaiset eivät ole jäsenmaksua, mutta ne ovat Suomelle tavattoman suuri ja poikkeuksellinen kulu muihin maihin verrattuna.

Ja

Suomen nettomaksu on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Taakan kasvu johtuu niistä valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2005 käydyistä neuvotteluista, joiden perusteella päätettiin nykyvuosien (2007-2013) jäsenmaksuperusteista.

Seppänen kirjoittaa että Suomi maksaa jäsenmaksua nykyään mm. Englannin, Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin puolesta.

Ei voi kuin äimistellä, voiko tämä pitää paikkaansa ja miksei tästä puhuta ja jos asia ei pidä paikkaansa, miksei kukaan vaivaudu asiaa kiistämään?

Seppänen on ollut aina aika hyvä numeroissa, joten pelkäänpä hänen jutussaan olevan perää.

Mutta miksei media elämöi ja kuohu, vaan palstatilan vievät jatkuvasti muut tärkeät aiheet kuten:

Mela heilumaan

- Mene google mapsiin

- klikkaa "Hanki reittiohjeet" -nappulaa

- kirjoita USA starttipaikaksi

- kirjoita KIINA päätepaikaksi

- mene suoraan reittiohje numero 27


Rantautumisessakaan ei pitäisi tulla ongelmia. Kiinassa näyttää nykyään tältä.


Kiinahan on edelleen satoine miljoonine maaseudulla asuvine köyhineen kehitysmaa, vaikka rikas rannikkoseutu ei tuon otsakkeen alle enää oikein sovikkaan - kuten kuvasta näkyy.

Ylen huono

Uutisankkuri repäisi. Hän oli hörppäävinään olutpullosta alkoholivalvontaiskuista kertoneen jutun lopuksi ja piilotti pullon nopeasti pöytänsä alle.

Pila oli varsin onnistunut, homma kävi kuin rutinoituneelta sketsinäyttelijältä. Uutistenlukijalla oli tilannekomiikka kiinnijäämis-ilmeineen hallussa. Ja kun hän nosti pullon vielä lopuksi lopputekstien aikaan pöydälle, kävi pihtiputaan mummollekin selväksi, että kyseessä oli harmiton pila - loppukevennys.

Mitä tekee ylen johto?

Erottaa uutisankkurin! Ja pyrkii vielä jyrkästi kieltämään ja estämään netissä kiertävän suosioon nousseen videopätkän esittämisen.

YLE on tänä vuonna jälleen joutunut nostamaan lupamaksuaan. Arvaan että osasyynä on maksuhaluttomuus, varoja ei kerry tarpeeksi kun kansalaiset jättävät TV-maksun maksamatta. Hakematta tulee mieleen että maksuhaluttomuuden syynä on TV-katsojien nuiva asenne yleisradioyhtiötä kohtaan.

Eikö YLE:n tulisi näissä olosuhteissa yrittää antaa itseään kuva rentona, reiluna, pientä ihmistä ymmärtävänä ja puolustavana mediayhtiönä? Siihenhän tämänkaltainen huumori olisi oiva työkalu. Uutistenlukijasta olisi pitänyt tehdä sankari ja kansa olisi voinut taas tuntea YLEN vähän enemmän omakseen.

Onnetonta pelisilmän puutetta Yleltä.

_


Kimmo Wilska support group naamakirjassa.

"Osoittakaamme arvostusta tälle miehelle, sillä hänen pitäisi saada mahdollisten potkujen sijasta mitali teoistaan YLEn uutislähetyksen yhteydessä."

_

Mitä vielä?

Nyt se on sitten tehty. Ruotsalainen nuori mies otti hengen itseltään ja videoi tapahtuman ja lähetti sen suorana nettiin.

Ja mikä on kerran nettiin päässyt, se ei sieltä pääse pois, vaan tämäkin videopätkä tallentui ja säilyy jälkipolville opiksi ja ojennukseksi.

Yle tietää että nuori mies kertoi suunnitelmistaan keskustelupalstalla, missä hänen hankkeensa oli kerännyt niin kannustavia kuin kauhistelevia kommentteja: Itsemurha nettilähetyksessä järkyttää Ruotsissa.

Ei voi olla miettimättä mitä tämän kaltaisen materiaalin näkeminen tekee ihmisille, miten tällainen meihin vaikuttaa. Ei voi olla miettimättä, mitä maailman nettikansa vielä mahtaakaan saada videoitua, tallennettua ja jaettua, kun on paha olla, ja kun halu järkyttää ja ravistaa nousee itseisarvoksi.

Ei voi olla huolestumatta lasten ja nuorten puolesta. Hakematta tulee mieleen, että jos itsemurhia tapahtuukin, ei niitä saisi ainakaan julkisesti videoida. Ja jos kuitenkin videoidaan, pitäisi yhteiskunnan tai minkä tahansa tahon estää noiden julkinen levittäminen tai varmistaa ainakin se, ettei kenenkään tarvitse törmätä noihin tahtomattaan.

Toive on turha, tehokkaita keinoja säästää lapsiamme ja nuoriamme internetin kenties vahingolliselta materiaalilta ei ole. Maailma on raaka ja verkko tarjoaa ennennäkemättömän välineen välittää isommat ja pienemmät raakuudet sille kaikkein pienimmällekin ja viattomimmallekin netin käyttäjälle.

-

Toisaalta maailma oli raaka ennenkin. Ehkä vielä raaempi kuin nykyään. Waltarin Sinuhessakin noitia seivästetään ja seisotetaan kepin nenässä torien laidoilla, eikä niitäkään näkyjä kukaan ennakkosensuroinut lapsilta ja nuorilta. Antiikin Roomassakin järjestettiin hurjia verileikkejä sirkushuveina. Mahtoiko niihin näytöksiin olla ikärajoja?

Heti helpottaa kun asiaa miettii tältä kannalta. Heti helpottaa kun valitsee astetta kyynisemmän asenteen. Näin voi sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja välttyy kiusalliselta ajatukselta, että asiantilaa pitäisi muuttaa.

Yksittäisten ihmisten yksityisten tragedioiden lisäksi maailmassa on myös raakuutta ja kärsimystä, joka koskettaa koko lailla isoja joukkoja. Yli miljardi ihmistä näkee nälkää tänäkin päivänä. Olisko meidän suojeltava lapsiamme ja nuoriamme myös tältä tiedolta ja tämän inhottavan kurjuuden näkemiseltä?

Vai olisiko ajateltava että me länsimaiset ihmiset elämme pumpulissa ja että on vain hyvä, että maailman raakuus tulee TV:n kautta olohuoneisiimme, ja netin välityksellä nyt myös makuu- ja lastenhuoneisiimme?

Onko vain hyvä, että lapsemme näkevät kaiken tämän raakuuden ja ymmärtävät, että suurin osa maailman ihmisistä joutuu kohtaamaan kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta silmästä silmään vain yrittäessään selviytyä hengissä?

Olisiko vain annettava tiedon kulkea vapaan verkossa ja kaiken näkyä ja olisiko vain sanottava sille viattomalle pellavapäälle: maailman on raaka ja epäoikeudenmukainen paikka, yritä pärjätä?


-

Vaalirahasoppa

Itseäni näissä vaalirahakuvioissa ei niinkään ole huolestuttanut se että niin monet poliitikot ovat saaneet vaalirahaa eri tahoilta eikä sekään että joku päätäjistä on ollut päättämässä hänelle vaalirahaa antaneen tahon rahoituksesta.

Onhan vallassa olevalla poliitikolla tietenkin runsaasti mahdollisuuksia junailla asioita, vaikka olisikin itse pois juuri siitä kokouksesta, missä asioista päätetään. Ja mitä enemmän valtaa poliitikolla on, sitä enemmän hänellä on mahdollisuus junailla.

Ja kun hänen ei tarvitse olla asioista päättävässä kokouksessa, hän mielellään jäävää itsensä, eikä suotta vaaranna poliittista uraa moisella. Paitsi vahingossa jos ei hoksaa, kuten Vanhanen.

*

Se minua vain huolestuttaa, että vaalirahan antamisesta tehdään tällä kohulla likaista hommaa.

Epäilemättä käy niin että vaalirahoituksen saaminen tästä kohusta johtuen vaikeutuu. Eli tulevaisuudessa vain rikkaat pääsevät kamppanjoimaan kunnolla.

Ja se ei edistä demokratiaa se.

-

Kuumaa

YLE:

"Helteisessä Suomessa mitattiin tänään maanantaina kesän lämpöennätyksiä. Iltapäivällä Puumalassa mittari nousi 33,7 asteeseen, mikä on Suomen lämpimin lukema 50 vuoteen. Myös Hämeenlinnassa Lammin Evolla mittari nousi 33,2 asteeseen. Helteet jatkuvat ainakin tämän viikon. "

Jouduin kyytipojaksi kaupunkiinmenijöille. Odotellessani kotiinpaluuta pakenin supermarketin viileyteen.

Oli jotenkin hellyttävää kokea sanatonta yhteenkuuluvuutta pullonpalautusjonossa .

Siinä me elämästä rasittuneet keski-ikäiset jonotimme yhdessä punaniskaisten olemistaan häpeilevien vanhusten ja korkokenkiin ja tiukkoihin toppehin ahtautuneiden teinityttöjen kanssa sulassa sovussa.

Haahuillessani hitaasti sinne tänne kaupan ihanasta viileydestä nauttien huomasin, että grillilihatiskien meheviä tuotteita koristivat oranssit alennushintalaput.

Lopettavatko ihmiset grillaamisen kun helle ylittää tietyn rajan?

Merimetso ja muita meren asukkeja 2

Aiempaan ihmettelynaiheeseen tuli tänään jatkoa YLen uutisissa:

"Moni Suomenlahdella veneilevä on pannut merkille merimetsojen valtaamat luodot. Puut ovat kuolleet ja kivet ovat valkoisen ulosteen peitossa."

Muutakin haittaa linnusta on. Noin puolet kalastajista arvioi merimetson haittaavan elinkeinoaan. Osa kalastajista onkin vaatinut jo vuosia järeitä toimia linnun karkottamiseksi.

"Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi tänä vuonna ensimmäisen kerran luvan puhkoa tarkasti rajatulla alueella lintujen munia. Lisäksi syksyllä aloitetaan metsästys. Poikkeuslupia on annettu tähän mennessä noin 600 linnun ampumiseen, mutta niitä saatetaan myöntää kesän aikana vielä lisää. "

silti

"Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi korostavat kannanotoissaan, että merimetson aiheuttamaa haittaa kalastukselle ei ole tieteellisesti todistettu."

ja

"Nähtäväksi jää jäävätkö laittomat tuhotyöt pois, kun ampumiseen voi saada luvan. Pelkästään Varsinais-Suomessa hävittämisistä on tehty tänäkin vuonna useita tutkintapyyntöjä poliisille."

-

Tutkijat arvioivat että Suomen merialueilla pesii ainakin 16 000 paria merimetsoja. Vuonna 2009 niitä arvioitiin olevan 12.600 paria. Kannan rajoittaminen on vaikeaa. Se saattaa vaatia vuosikymmenten työn.

Samalla kun merimetson kannan rajoittamisen tarve tunnustetaan, on sen pesien hävittäminen rangaistava teko. Jotkut tutkijat myös mielellään odottelisivat että kannan kasvu pysähtyy itsestään.

-

Tuttavani tuli juuri Virosta. Hän oli nähnyt kummitussaaria, joiden kasvillisuus oli kokonaan kuollut ja kaikki valkoisen ulosteen peitossa.

Ei voi kuin ihmetellä miten näin runsaslukuista lintua halutaan suojella ja miten vähän painoa asiassa saa se, että kannan kasvu uhkaa kokonaista ammattikuntaa.

Ammattikuntaa joka tuottaa ravintoa, jota ravintosuositusten mukaan meidän jokaisen pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa.

"Kala on suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulisi lisätä. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä."
(EVIRA)

Toinen puoli

Taas on saatu myrsky aikaiseksi siihen kuuluisaan vesilasiin. Tyypillinen esimerkki uutisesta, jonka sensaatiolehti masinoi itse itsestään julkisuuden henkilön/henkilöiden avustamana.

Ja me luemme kieli roikkuen ja otamme ärhäkästi kantaa. Niin minäkin

-

Ministeri Stefan Wallin suuttui sensaatiolehti Iltalehden mukaan jutusta, jossa tuleva pääministeri oli kuvattu takaapäin. Wallin lähetti kirjeen lehdelle, jossa hän hienosti välttää ilmaisua "taka puoli."

"Tasa-arvoministerinä ja miehenä en voi mitenkään hyväksyä sitä, että naispoliitikkoa ja hänen "toista puoltaan" käsitellään näin alentavalla tavalla."

On tietysti päivänselvää että kuva on otettu sekä Mari Kiviniemen muotojen, että hänen mekkonsa, siinä erityisesti mekon näyttävän värin innoittamana.

Epäilemättä joissakin (mies)lukijoissa kuva herättää myös seksistisiä ajatuksia.

Seksismi - Seksismillä (lat. sexus, engl. sex, sukupuoli) viitataan katsantokantaan, joka korostaa sukupuolten välisiä eroja ja niihin perustuvaa sukupuolten eriarvoisuutta. (WIKI)

Seksistinen - Virallisen määritelmän mukaan vastaa jotakuinkin "sukupuolirasistista". Käytännössä kuitenkin kuvaa miesten käytöstä, jonka naiset kokevat epätoivottavaksi. (Urbaani sanakirja)

Onko kuvassa jotain alentavaa? Onko se sukupuolirasistinen?

Tasa-arvo on kinkkinen juttu. On totta että kun mies katsoo kuvaa, ei hänen mieleensä ensimmäisenä nouse Kiviniemen ajamat poliittiset agendat.

Wallin haluaa sanoa lehdelle, että "toiselta puolelta" otettu kuva on sukupuolirasistisempi kuin toiselta, johtuen (ilmeisesti) siitä, että ministerin käyttämä asu tuo esiin vartalon muodot, ja niistä paljastuu että ministeri on nainen.

Ja kääntäen: sukupuolineutraalimpi asu tai eri suokupuolta oleva ministeri (Pekkarinen), ei olisi vastaanlaisessa kuvassa herättänyt Wallinissa moista närkästystä.

Mutta nythän minä sotkeudun nokkeliin ajatuksiini. Eihän tasa-arvoministeri tätä voinut tarkoittaa.

Tuohan näyttää ihan sukupuolirasismilta.

-

Vaikeaksi menee. Pitäisikö lähetymistavaksi ottaa rakkaus. Rakkaushan on nyt pop.

Mikael Jugner puhui siitä henkilökunnalle entiessä työpaikassaan YLE:ssä. Puoluesihteerin tehtäviinkin hän lupautui vasta kun oli luvattu, että hän voi jatkaa rakkaudesta puhumista. Sanomat OY:n toimitusjohtajakin Mikael Pentikäinenkin nostaa konsernin korkeimmaksi arvoksi rakkauden.

Onko siis pahasti sanottu jos sanoo, että miehiä tasa-arvon puuteesta moittivien tulisi aina muistaa ensin, että miehet rakastavat naisia. Kun he tämän muistaisivat, heidän tasa-arvoa halajavat aivonsa ehkä kirkastuisivat ja he näkisivät asioiden ytimeen.

Onhan niin etteivät miehet rakasta naisia sen vuoksi, että naiset muistuttavat niin paljon miehiä, vaan juuri niiden pienten mutta merkittävien erojen vuoksi, jotka erottavat sukupuolet toisistaan.

On oltava tarkkana ja katsottava ja pohdittava onko toiselta puolen otetuissa kuvissa oikeasti kyse sukupuolirasismista. Kyse saattaakin olla rakkaudesta. Ja sehän on ihanaa.

Eläköön siis rakkaus ja sukupuolten väliset erot! Eläköön myös tasa-arvo!

Olisiko tässä ollut ongelman ratkaisu?

Rahan mystisiä liikkeitä

Jotkut haluaisivat poistaa asuntolainen korkovähennysoikeuden täysin turhana.

Minä en tätä ymmärrä. Miten niin turha, verojahan joutuu näin maksamaan vähemmän ja veroissa säästäminenhän on parasta taloudenhoitoa?

Kalle Isokallio sanoi aamu-tv:ssä että asuntolainan korkovähennysoikeus on suoraa tukea rakennusliikkeille. Hän sanoi että se menee suoraan asuntojen hintoihin.

Tätäkään minä en ymmärrä. Miten vähennys voi mennä hintoihin?

-

Silti epäilen hänen olevan oikeassa.

TV1 aamu-tv:n katsottavinta antia on Jälkiviisaat.

Julkinen vai yksityinen?

Monet näyttävät ajattelevan että yksityinen terveydenhuolto on parempaa kuin julkinen.

Lääkäri ja TV-persoona tohtori Kiminkinenkin on kuulemma kärmeissään lääkäriliitolle, joka hänen mukaansa viestii kuvaa, että yksityinen on hyvää, julkinen sairaanhoito ongelmallinen.

Usein saamme lukea tiedotusvälineistä tarinoita huonosta hoidosta julkisella puolella, ja siitä miten pulassa oleva potilas on löytänyt pelastuksen yksityiseltä puolelta. Päinvastaisia tarinoita ei juuri näy.

Olen aina ihmetellyt tätä julkisen terveydenhoidon mollaamista. Minulla kun ei ole ollut kuin hyviä kokemuksia siitä. Yksityisestä terveydenhoidosta minulla on kokemuksia vähän. Ei ole ollut tarvetta mennä yksityiselle.

Tässä muutama aika sitten tuli taas asiaa terveyskeskukseen, kun nuorimmainen alkoi valittaa hammassärkyä. Soitin terveyskeskukseen ja aika järjestyi nopeasti, muutamassa päivässä. Kun kyseessä oli lapsi ja akuutti kipu, ei pitkään tarvinnut odotella.

Arvot tuntuvat olevan siis kohdallaan. Juuri terveydenhoidossa, ja kun kyseessä on kipeä lapsi, niiden on hyvä olla kohdallaan. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö hammaslääkärillä potilaita olisi ollut jonoksi asti.

Hammaslääkärille mentiin ja poikaan suhtauduttiin ystävällisesti ja hammaslääkäri tahtoi erityisesti huolehtia siitä, että pojalle jäisi käynnistä hyvä kuva. Kipua ei kuulemma hammaslääkärillä nykyään tarvitse juuri tuntea, lapsellekin kaikki toimenpiteet selitettiin etukäteen, jotta jännittää ei tarvitsisi.

Itsekseni tuumin että kauas on edetty minun lapsuudesta, jolloin hammaslääkäri Riekkinen katsoi asiakseen huutaa suoraa huutoa niiden korvaan, joilta hampaanpesu oli päässyt unohtumaan.

Nyt sen sijaan saatiin ystävällisin puhein röntgenkuva otettua, mutta siihenpä homma tyssäsikin, kun poika ei tämän jälkeen kaikista maanitteluista huolimatta suostunut avaamaan suutaan.

Terveyskeskuksessa kaikki hoitui ystävällisessä hengessä, nopeasti ja luotettavasti. Aikaa lapselle annettiin, mutta kun nähtiin että tänään ei homma luonnistu, tehtiin päätöksiä. Niinpä saimme lähetteen keskussairaalan hammaspolille.

Vaikka hammaslääkärimme oli varoitellut poliklinikka-ajan saattavan viipyä, tuli puhelu muutaman päivän päästä ja sairaalasta tarjottiin peruutusaikaa. Jälleen koska kyseessä oli lapsi, jolla oli kipuja, asia sai erityishuomion. Uskon että kyseessä on jälleen arvovalinta joka julkisessa terveydenhoidossa on tehty.

Sairaalassa kaikkia toimia leimasi ammattitaito ja ystävällisyys. Lapsihan ei ole potilaana niitä helpoimpia. Hänelle on annettava aikaa, hänet on saatava rauhoittumaan, pelko on saatava haihtumaan, ajatukset siirrettävä mukaviin asioihin.

Tämä puoli toimi koko ajan. Poika tunsin olonsa sitä kotoisammaksi, mitä kauemmin hän toimenpidettä osastolla odotteli. Lapselle oli järjestetty puuhaa, aika ei käynyt pitkäksi, vaikka aikaa kului ennen kuin varsinaiseen toimenpiteeseen päästiin.

Itse seurasin silmä tarkkana asioiden kulkua. Oikein etsimällä etsin perusteita julkisen terveydenhuollon parjaamiselle. Mutta yhtäkään perustetta en löytänyt.

Vaikka olimme osastolle rutiinitoimenpide, tuntui koko ajan että saimme erityiskohtelua. Meidät huomioitiin, työskentely oli paitsi ystävällistä myös tehokasta. Ei näkynyt joutilaana seisoskelevaa henkilökuntaa, ei viivyttelyä, ei turhia toimenpiteitä tai potilaan juoksuttamista.

Jos olikin kiire, se ei kuitenkaan meille asti näkynyt. Pieni potilas sai joka kohdassa vaatimansa ajan, jonka lapsi tarvitsee pysyäkseen rauhallisena, kun kaikki ympärillä on outoa ja uutta ja tuleva toimenpide jännittää.

Käytännön tuoma viisaus näkyi kaikissa otteissa.

Meitä informoitiin ennen ja jälkeen toimenpiteen. Poika sai tarvitsemansa avun, eikä vanhempaakaan syyllistetty lapsen kotihammashoidon puutteista, vaikka aihetta olisi ehkä ollutkin.

Kun toimenpide oli onnellisesti ohi pohdin, osaammeko antaa arvoa julkiselle terveydenhoitojärjestelmälle, joka maahan on luotu? Järjestelmälle joka takaa kaikille hyvän hoidon varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Onko niin että rahasta on tullut kaiken mittari? Oletetaanko että palvelun, joka maksaa enemmän, on pakko olla parempaa?

Jos näin on, pitäisikö terveyskeskusten käyntimaksuakin korottaa sen sijaan että se yritetään pitää mahdollisimman pienenä. Toisaalta sen voisi joiltakin erityisryhmiltä kuten opiskelijoilta ja vanhuksilta vaikka poistaa kokonaan.

Mutta auttaisiko korkeampi maksu meitä ymmärtämään miten arvokas ja hieno järjestelmä nykyinen julkinen terveydenhuoltomme oikeastaan on?

Merimetso ja muita meren asukkeja

Joistakin asioista on kansalaisen vaikea saada selko, vaikka yrittäisikin. Näin mm. hylkeiden ja merimetsojen vaikutus kalastukseen elinkeinona.

Sanotaan että:

"Hylkeiden ja merimetsojen viha on voimakasta Suomessa. Merimetsojen pesiä hävitetään, ja hylkeitä ammutaan, koska ne repivät pari kalaverkkoa. Kuitenkin kritiikin kestävät perusteet tälle vihalle puuttuvat täysin. Kumpikin on alkuperäislaji luonnossamme, ja lajien haitoista ei ole todisteita."

Birdlife Suomi tietää että:

"Merimetson ravinnossa taloudellisesti arvokkaiden kalalajien on todettu olevan kooltaan selvästi ammatti- ja kotitarvekalastajien tavoittelemia pienempiä."

ja

"Kalastustilastot eivät myöskään tue väitteitä, että merimetso olisi uhka kalakannoille tai ammattikalastukselle. Samaan aikaan kun merialueen ammattikalastajien lukumäärä on pudonnut alle puoleen vuoden 1980 tilanteesta, kokonaissaalismäärä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. "

Ammattikalastaja Heikki Salokangas Selkämeren ammattikalastajat ry:stä sanoo, että:

"Harmaahylkeen osalta määrä on mennyt jo kovasti yli sen, mitä ammattikalastus voisi sietää. Ja jos merimetsosta ei ole vielä tullut tänne rannikolle vahinkoeläintä, niin sellainen siitä tulee."

Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos taas tietää että:

"Puolet rannikkokalastajista ilmoitti merimetson vaikeuttavan kalastuselinkeinon harjoittamista. Nopeasti lisääntyneet merimetsokannat ovat aiheuttaneet saaliin vähenemistä sekä pyydys- ja kalavaurioita."

Ympäristöministeriö taas tunnustaa että:

"Alustavien tulosten mukaan merimetsot ovat osaltaan syynä siihen, että Saaristomeren kuhakannat ovat laskussa."

ja

"Harmaahylkeilläkin on osuutensa kuhakannan vähenemiseen. Merimetsot ja hylkeet vaikuttavat kalakantoihin osin eri tavalla. Yksittäiset hylkeet syövät kaloja pyydyksistä ja karkottavat kaloja pyydysten lähistöltä. Merimetsot taas verottavat kalakantaa suoraan. Sekä hylkeet että merimetsot voivat aiheuttaa sen, että kalaparvet siirtyvät toisaalle."

Itse näin tässä ajankohtaisohjelman, missä ammattikalastajan opissa ollut nuorimies kertoi ajatelleensa alunperin ryhtyä kalastajaksi merellä.

Mutta seurattuaan aikansa touhua harjoittelijana, hän oli tullutkin siihen tulokseen, ettei merelle kannattanut jäädä, vaan oli parempi suunnata sisävesille ammattia harjoittamaan. Syynä päätökseen olivat hylje- ja merimetsokantojen kasvu ja niiden vaikutus kalakantoihin.

Kovaa puhetta. Onko tosiaan näin että suojeltujen eläinten kannat ovat niin suuria, että ihmisten elinkeino estyy. Herää kysymyksiä: miksi näin runsaslukuisia eläimiä ylipäätään suojellaan? Eikö päin vastoin kalastajan ammatti terveellisen ruoan tuottajana olisi suojeltava?

Loppukaneettina keskusteluun uutinen tämän päivän lehdestä:

"Merimetsojen pesien tuhoamisista voi tulla jättilasku tekijälle.Ympäristöministeriö on määritellyt yhden pesän arvoksi 235 euroa. Luvialta, Porista ja Merikarvialta löydettyjen tuhottujen pesien määrä nousee yli kahteen sataan. Varsinais-Suomen ELY-keskus sanoo tekevänsä poliisille rikosilmoituksen kaikista tietoon tulleista tapauksista."