Onko Lapissa liikaa poroja?

Pöyrisjärven pohjoispuolella valtakunnan rajan tuntumassa laitumien kuluminen näkyy satelliittikuvissa. Norjan puolella jäkälää vielä on, Suomen puolella poroaitaa ei.

Saamelaisalueella elää tällä hetkellä poroja jo niin paljon, että enää hyvin harvat tokat selviävät talvesta pelkän luonnonravinnon varassa. Kesäisin porot elävät ja tulevat toimeen hyvin ilman jäkälää. Talvella jäkälä olisi niiden luontainen ruoka. Jos se ei riitä, niitä on ruokittava.
 

Porolaitumien kuluminen ei ole mikään uusi asia. Poronjäkälien peittävyys on koko poronhoitoalueella selvästi laskenut 1950-luvulta lähtien. Yrjö Kortelaisen kirjassa " Entistä Enontekiötä" kuvataan Pöyrisjärven ympäristön laidunten kulumisen tapahtuneen jo ennen sotia.

1960 - 1970 -lukujen taitteessa jäkälälaitumet kuluivat loppuun ja porokanta kääntyi laskuun. Kun jäkälikkö sitten taas elpyi, lisääntyivät porotkin. Nykyisin tämä luontainen säätelymekanismi ei toimi, sillä poroja ruokitaan talvisin. 

Juuri lisäruokinta mahdollistaa ylisuurten porokarjojen ylläpitämisen. Vaikka porot eivät talvisaikaan rasittaisikaan laidunalueita, liikkuvat ne kuitenkin muun ajan vuodesta vapaana ja kuluttavat samaa kasvillisuutta, jolla niiden tulisi selvitä yli talven, maa- ja metsähallituksen eläkkeellä oleva tarkastaja Jouni Kitti kirjoittaa blogissaan.

Poroluku

Juuri talvilaidunten kunnon perusteella maa- ja metsätalousministeriö määrittelee kullekin paliskunnalle suurimmat sallitut poroluvut. Jos jäkälälaidunten tilan todetaan heikentyneen, se tulisi johtaa poroluvun laskemiseen.

Poroja oli Suomessa vuonna 2001 185 000. Maa- ja metsätalousministeriön asettama porojen sallittu enimmäismäärä oli vuosina 2000–2009 203 700 yksilöä. Ministeriö vahvisti kaikessa hiljaisuudessa viime vuonna enimmäismäärän myös seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Se pysyi samana.

Näin siitä huolimatta että maa- ja metsätalousministeriön omien selvitysten ja tilastojen mukaan porotaloudella ei enää mene huonosti, mitä on aiemmin pidetty poromäärän laskun esteenä. Sen sijaan ministeriönkin selvitysten mukaan laitumet voivat huonosti. Ministeriö perustelee päätöstään talviruokinnan lisääntymisellä. Sen uskotaan auttavan talvilaitumia toipumaan.

Porotalouden muuttuminen

Jo pitkään jatkunut porojen ylilaidunnus on voimakkain maastoa kuluttava tekijä, mikä näkyy jäkälikköjen lähes täydellisenä katona Käsivarressa.

Osasyyllinen porotiheyden kasvuun ovat kasvaneet kustannukset. Ennen vanhaan porokarjat olivat yleensä aika pieniä ja perheiden hoitamia. Poronomistajat elivät monipuolista luontaistaloutta. 

Nykyään porotaloudessa joudutaan vastaamaan yhä kasvaviin kustannuksiin, on haettu jatkuvaa kasvua. Tämä on johtanut siihen, että on olemassa paliskuntia, joissa ei ole yhtään päätoimista poromiestä, vaan kaikki ovat sivutoimisia.

Jäkälä

Saamelaisalueen kuluneimmat porolaitumet löytyvät Enontekiön ja Utsjoen tunturipaliskunnista.

Pohjoisten tunturipaliskuntien alueelta vähiin käynyt jäkälä on kaikkien tunnustama ongelma. Poromiehet syyttävät laitumien kulumisesta muita maankäyttäjiä, lähinnä metsätaloutta, vaikka ylälapissa ei metsätaloutta harjoitetakaan.

Jäkäliköiden kuluminen on Norjan puolella vaihtelevaa ja riippuu paljon vanhoista sukualueista. Alueiden rajamailla ja joissain kohti Suomen rajaa vasten jäkäliköt ovat Norjassa erinomaisessa kunnossa.

Jäkälikkö on tuottavimmillaan kohtuullisesti laidunnettuna, jolloin jäkälä ei ikäänny liikaa mutta toisaalta jäkälien sekovarret säilyvät nopean uusiutumisen kannalta riittävän pitkinä. Tällä hetkellä jäkälikkö on poronhoitoalueilla pääosin korkeintaan puolen sentin korkuista. Kunnollista jäkälikköä on meiltä vaikea löytää.

Oman lukunsa porojen laidunnukseen aiheuttavat tuholaiset.  Muutama vuosi sitten uutisoitiin, että Ylä-Lapissa kytee vakava tuholaisten, porojen ja ilmaston lämpenemisen aiheuttama luonnonmuutos.

Tällä hetkellä ylilaidunnuksen seurauksena vuosikymmeniä sitten tunturimittaritoukkien tuhoamille alueille ei ole vieläkään koivu palannut takaisin: porot syövät koivujen vesat vuodesta toiseen.

Ylilaiduntaminen on ongelma, joka tunnustetaan yleisesti. Porotalouden saaminen tasapainoon luonnon kanssa olisi kaikkien etu.

Lähteet:

http://www.luomus.fi/kasvitiede/putkilokasvit/tutkimus/enontekio/uhanalaiset.htm

http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/

http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/img/galdoaivi1.jpg

http://vaellusnet.com/turinat/viewtopic.php?p=53991

http://www.inarinpaliskunnat.org/muistio.html

http://www.kookas.fi/articles/read/1755

http://www.kho.fi/paatokset/53740.htm

http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff10/ff101039.pdf

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1918875

Luontokuvaa

Merimetso ja muita meren asukkeja

Joistakin asioista on kansalaisen vaikea saada selko, vaikka yrittäisikin. Näin mm. hylkeiden ja merimetsojen vaikutus kalastukseen elinkeinona.

Sanotaan että:

"Hylkeiden ja merimetsojen viha on voimakasta Suomessa. Merimetsojen pesiä hävitetään, ja hylkeitä ammutaan, koska ne repivät pari kalaverkkoa. Kuitenkin kritiikin kestävät perusteet tälle vihalle puuttuvat täysin. Kumpikin on alkuperäislaji luonnossamme, ja lajien haitoista ei ole todisteita."

Birdlife Suomi tietää että:

"Merimetson ravinnossa taloudellisesti arvokkaiden kalalajien on todettu olevan kooltaan selvästi ammatti- ja kotitarvekalastajien tavoittelemia pienempiä."

ja

"Kalastustilastot eivät myöskään tue väitteitä, että merimetso olisi uhka kalakannoille tai ammattikalastukselle. Samaan aikaan kun merialueen ammattikalastajien lukumäärä on pudonnut alle puoleen vuoden 1980 tilanteesta, kokonaissaalismäärä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. "

Ammattikalastaja Heikki Salokangas Selkämeren ammattikalastajat ry:stä sanoo, että:

"Harmaahylkeen osalta määrä on mennyt jo kovasti yli sen, mitä ammattikalastus voisi sietää. Ja jos merimetsosta ei ole vielä tullut tänne rannikolle vahinkoeläintä, niin sellainen siitä tulee."

Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos taas tietää että:

"Puolet rannikkokalastajista ilmoitti merimetson vaikeuttavan kalastuselinkeinon harjoittamista. Nopeasti lisääntyneet merimetsokannat ovat aiheuttaneet saaliin vähenemistä sekä pyydys- ja kalavaurioita."

Ympäristöministeriö taas tunnustaa että:

"Alustavien tulosten mukaan merimetsot ovat osaltaan syynä siihen, että Saaristomeren kuhakannat ovat laskussa."

ja

"Harmaahylkeilläkin on osuutensa kuhakannan vähenemiseen. Merimetsot ja hylkeet vaikuttavat kalakantoihin osin eri tavalla. Yksittäiset hylkeet syövät kaloja pyydyksistä ja karkottavat kaloja pyydysten lähistöltä. Merimetsot taas verottavat kalakantaa suoraan. Sekä hylkeet että merimetsot voivat aiheuttaa sen, että kalaparvet siirtyvät toisaalle."

Itse näin tässä ajankohtaisohjelman, missä ammattikalastajan opissa ollut nuorimies kertoi ajatelleensa alunperin ryhtyä kalastajaksi merellä.

Mutta seurattuaan aikansa touhua harjoittelijana, hän oli tullutkin siihen tulokseen, ettei merelle kannattanut jäädä, vaan oli parempi suunnata sisävesille ammattia harjoittamaan. Syynä päätökseen olivat hylje- ja merimetsokantojen kasvu ja niiden vaikutus kalakantoihin.

Kovaa puhetta. Onko tosiaan näin että suojeltujen eläinten kannat ovat niin suuria, että ihmisten elinkeino estyy. Herää kysymyksiä: miksi näin runsaslukuisia eläimiä ylipäätään suojellaan? Eikö päin vastoin kalastajan ammatti terveellisen ruoan tuottajana olisi suojeltava?

Loppukaneettina keskusteluun uutinen tämän päivän lehdestä:

"Merimetsojen pesien tuhoamisista voi tulla jättilasku tekijälle.Ympäristöministeriö on määritellyt yhden pesän arvoksi 235 euroa. Luvialta, Porista ja Merikarvialta löydettyjen tuhottujen pesien määrä nousee yli kahteen sataan. Varsinais-Suomen ELY-keskus sanoo tekevänsä poliisille rikosilmoituksen kaikista tietoon tulleista tapauksista."