Mustikkametsässä

Sinä taiteilija tai ryijynkutoja,


tai talomaalari tai kodinsisustaja joka...




etsit hyviä värejä ja väriyhdistelmiä...



mene mustikkametsään.


Siellä on kaikki.

Asta

Asta kävi Konneveellä.

Lomalla

... jossain päin Suomea.

Aurinko laskee taas osa 2

Aurinko laskee Kalajoen hiekkasärkilläkin, missä päivisin oli meno kuin venäläisessä elokuvassa, kun kiireettömät helleasuihin pukeutuneet lomailijat käyskentelivät sivistyneesti rantahietikolla.

Moni ei uskaltautunut uimaan. Vesi kun oli viileähköä, vaikka koko heinäkuun on aurinko porottanut sälyttäen ennennäkemättömän ja kokemattoman helteen pohjolan kuumaan tottumattoman kansan niskaan.




Mutta ihana ilta sai ja ilma viilentyi. Ja aurinko laski taas ja myös laskeutui rantahietikolle ihana rauha. Lomailijat olivat vetäytyneet koppeihinsa, ranta oli lähes autio. Vain pari uskalikkoa kahlasi kikattaen pyrkien uintisyvyyteen jo varsin kaukana rannasta.

Minä katselin henkeä haukkoen auringonlaskua ja annoin kameran soida.




Leirintäalue-kokemus oli hämmentävä.

Toisilleen tuntemattomat ihmiset joutuvat oleilemaan toistensa läheisyydessä ja sehän ei jähmeältä suomalaiselta luontevasti suju. Havaittavissa ei ollut lainkaan siitä rehvakkaasta tuttavallisuudesta, jota caravaanarien sanotaan viljelevän.

Ihmiset kyräilivät toisiaan. Omia puuhailtiin vain muutaman metrin päässä naapurista aivan kuin ketään ei olisi lähimaillakaan. Tervehtimään pyrkivälle käännettin selkä tai toinen poski.

Oma reviiri vallattiin päättäväisesti ja siitä pidettiin kiinni.

Jollakin oli asuntoauton tai -vaunun kylkeen pystytettäväksi teltta, toiset tyytyivät asettamaan tuolit, pöydän ja pallogrillin merkiksi valtaamastaan parista neliömetristä. Kaikkein härskeimmät rajasivat alueensa naruin, kangas- tai jopa risuaidoin.

Aurinko laskee taas

Vaikka aurinko laskee joka ilta, saa sen tenhovoima toistuvasti harrastelijakuvaajan etusormen painelemaan kameran laukaisinta lähes kouristuksenomaisesti.

Minäkin painelin. Yksi onnistui kuvasarjasta, sekin suurinpiirtein.



Vaikka yritin kuvankäsittelyohjelmassa kaikin keinoin saada näkyviin kaikki ne punaisen, vihreän ja sinisen sävyt jotka minua tämän kertaisessa auringolaskussa erityisesti ihastuttivat, on lopputulos keltaisen lattea ja kaukana alkuperäisestä elämyksestä.

Mutta ihan kiva silti. Auringonlasku oli hieno, se hehkui oranssia valoa ja valaisi hienosti varvikon. Tämä on hyvä muisto mieleenpainuvasta hetkestä.

Onkohan näiden auringonlaskukuvien kanssa vähän sama juttu kuin omista lapsista otettujen kuvien kanssa? Itse niitä jaksaa selailla tuntikausia, satunnaisen vieraan niillä saa kyllästymään kymmenessä minuutissa.

Sekalaisia kuvia

-







Kuvia "sekalaiset kuvat" -kansiosta.




Joskus joku kuva tulee surffailun lomassa talletettua.



Älkää kysykö miksi...



Joku siinä vain herättää mielenkiinnon.



Eikä sen tarvitse olla edes kuvana onnistunut tai mitenkään taiteellisesti ansiokas.


Jotkut kerää postimerkkejä.