Parhaat elokuvat ja sarjat

Joskus - kovin harvoin - tulee mediavirrassa vastaan teoksia, jotka uppoavat siltään, joista ei tunnu löytyvän moitteen sijaa, vaikka yleensä olen varsin kriittinen katsoja - jopa siinä määrin että se kiusaa jo itseänikin. :)

Alan nyt pitämään kirjaa näistä ja yritän myös ylläpitää luetteloa parhaina pitämistäni elokuvista ja sarjoista.

Monet helmet unohtuvat joka paikasta tulvivan mediamössön alle.

Sellaisia tahdon nostaa esiin tässä ja kelpuutan mukaan monia vähän vähemmän esillä olleita ja jo unohtuneita mestariteoksia ja tahallisesti unohdan monet kaikkein ilmeisimmät teokset, esim monet imbd:n top-250 elokuvat.


Elokuvat:

• Doubt
• Sideways
• Moon
• Ponyo
• 12 Angry Men (alkuperäinen versio oli myös hyvä)
• Bein John Malkovich
• Pianisti
• The Chase
• Big Lebowski
• The Fabulous Baker Boys
• Life of Brian
  
• ---jatkuu toiste...
  

Sarjat:

• Trailer Park Boys
• Klovn (Kyllä nolottaa)
  

Vaalirahasoppa

Itseäni näissä vaalirahakuvioissa ei niinkään ole huolestuttanut se että niin monet poliitikot ovat saaneet vaalirahaa eri tahoilta eikä sekään että joku päätäjistä on ollut päättämässä hänelle vaalirahaa antaneen tahon rahoituksesta.

Onhan vallassa olevalla poliitikolla tietenkin runsaasti mahdollisuuksia junailla asioita, vaikka olisikin itse pois juuri siitä kokouksesta, missä asioista päätetään. Ja mitä enemmän valtaa poliitikolla on, sitä enemmän hänellä on mahdollisuus junailla.

Ja kun hänen ei tarvitse olla asioista päättävässä kokouksessa, hän mielellään jäävää itsensä, eikä suotta vaaranna poliittista uraa moisella. Paitsi vahingossa jos ei hoksaa, kuten Vanhanen.

*

Se minua vain huolestuttaa, että vaalirahan antamisesta tehdään tällä kohulla likaista hommaa.

Epäilemättä käy niin että vaalirahoituksen saaminen tästä kohusta johtuen vaikeutuu. Eli tulevaisuudessa vain rikkaat pääsevät kamppanjoimaan kunnolla.

Ja se ei edistä demokratiaa se.

-

Erämaa kutsuu

Vetäydyn taas viikoksi korpeen, yksinäisyyteen. Saan olla kahden itseni kanssa. Mitähän sekin sitten tarkoittaa?

Viimeksi huomasin että se voi tarkoittaa esim. sitä että on kahden ajatustensa ja kielensä kanssa. Jo parin päivän jälkeen nimittäin huomaa käyvänsä keskusteluja eri aiheista päänsä sisällä. Joskus keskustelussa opponenttina on joku todellinen henkilö, mutta se voi olla myös kuviteltu henkilö.

En siis oikeastaan ole yksin.

Lisäksi otan mukaan läppärin. Nettiyhteyttä ei ole, mutta koneen uumenissa on ääni- ja kuvatallenteita, joihin turvautua, jos hiljaisuus alkaa käydä voimille.

Yleensä se ei kylläkään ole syy tarttua koneen tarjontaan. Hiljaisuuden puute saattaa olla. On sama pistää kuulokkeet päähänsä ja nauttia elokuvasta, kun luonnonrauhaa ei ole. Erämaassakin nimittäin suoritetaan kiivaita metsätöitä, viimekesäisten myrskyjen jälkiä korjataan yhä.

Viimeksi kone mouruisi jonkun kilometrin päässä, sen ääni kantautui mökilleni oikein hyvin. Joskus kuuden maissa illalla se viimein rauhoittui. Ehdin käydä saunassa ja sytyttää tupakin, kun kone jälleen käynnistettiin. Välttämättömät huoltotoimenpiteet oli saatu tehtyä ja työ saattoi jatkua. Kone mourusi koko yön, syvä syksyinen pimeys ei sen tahtia haitannut.

Ajatuksena on kirjoitella aamupäivät, samoilla marja- ja sienimetsissä iltapäivät ja urakoida polttopuita illat. Saa nähdä miten hyvin lukujärjestys pitää.

Nautinko rauhasta? Kyllä. Kaipaanko silti seuraa? Kyllä. Mies ei voi yksinäisyydessä kovinkaan pitkää aikaa kaipaamatta ihmistä (naista) vierelleen.

Näin se vain menee.

Mutta Huovinenhan se kai jotenkin näin sanoiksi puki: ei pidä aina syödä kun on nälkä, ei pidä aina juoda kun on jano, pitää kärsiä kans.

Tämä tuntuu nyt hyvältäkin ajatukselta. Miksiköhän? Ehkä pohdin sitä itseni kanssa - erämaassa.

*

Poimintoja

*

Vaimonsurmaaja avioliitostaan: yhtäkään päivää en vaihtaisi pois – paitsi sen viimeisen.

*

Etsin olkapäätä jota vasten vihata.

*

Henkilö vai juoni: Kumpi tulee ensin?

Aristoteleen ratkaisu on yksinkertainen ja radikaali. Hän sanoi:

juoni on henkilö. Unohtakaa psykologia, unohtakaa sisäinen maailma, tuomitkaa heidät heidän toimiensa perusteella. Mies tulee, mies nukkuu, seuraavaksi ei kysytä miksi, vaan mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä hän tekee seuraavaksi.

Kaksi elokuvaa

Al-Qaidan tekemistä terrori-iskuista tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta.

Vuonna 2006 aiheesta valmistui peräti kaksi elokuvaa: Flight 93 ja United 93. Elokuvat käsittelevät molemmat vieläpä samaa lentoa. Tietenkin koska sillä lennolla matkustajat nousivat sankarilliseen kapinaan niin että kone ei koskaan saavuttanut päämääräänsä, joka oli todennäköisesti valkoinen talo.

Katsoin United 93 -elokuvan jo vuosia sitten. Kokemus oli järisyttävä. Elokuvan tunnelmat upposivat otolliseen maaperään, koska pelkään lentämistä. Muistan pysäyttäneeni elokuvan katsomisen useita kertoja ihan vain vetääkseni henkeä ja rauhoittuakseni. Minä suorastaan tärisin jännityksestä.

Parhaillaan tulee TV:stä elokuvista toinen - Flight 93. Tämä muistuttaa hämmästyttävällä tavalla tuota ensin näkemääni elokuvaa, mutta vaikutus ei ole lainkaan sama.

Epäilen että se johtuu siitä että tämäniltainen elokuva on yksinkertaisesti huonommin tehty. En kuitenkaan osaa eritellä missä suhteessa. Tuntuu siltä että pitäisi osata.

Ilmeisesti raja hyvän ja huono välillä on kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva.


*

Lauantaihubia osa 3

Varoitus: video sisältää

* Härskiä läppää *

Lauantaihubia osa 2