Iltalehden mukaan Kapasilla ei mene hyvin. Monilla muillakin keski-ikäisillä pareilla on haasteita parisuhteessaan. Usein syyksi paljastuu keski-ikää lähestyviä naisia koskeva vaiva, josta lyhyt taudinkuvaus seuraavassa.
Kaikki on periaatteessa ihan ok. Perhe voi hyvin, rahasta ei ole puutetta, on autoa, puutarhaa, kakkosautoa, kesämökkiä, venettä, harrastuksia ja työtä. Mutta sitten eräänä päivänä herra saakin huomata, että rouva käynyt oudon kiukkuiseksi.
Vähän kaikesta on pientä sanomista, joskus tuntuu ettei milloinkaan asiat ole aivan rouvan mieliksi. Herra yrittää petrata ja puuttuu rouvan havaitsemiin epäkohtiin, mutta aina löytyy uusia.
Herra tiedustelee asiaa rouvalta, yrittää hahmottaa tapahtumakentää, vetää hajallaan olevia nyörejä ns. pakettiin ja kysyy esimerkiksi: miksi te olette nykyään niin kovin usein tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen?
Mutta rouva ei lähde mukaan tähän leikkiin, hän ei ryhdy pelaamaan herran säännöillä. Sen sijaan hän kiinnittää herran huomion juuri siihen tai tähän yksittäiseen epäkohtaan, jonka juuri havaitsi ja josta juuri oli puhe. Herran kysmyksen hän leimaa asiasta lipsumiseksi, ehkä myös laiskuudeksi puuttua tomerasti kyseessä olevaan epäkohtaan.
Mistään asenteesta, näkökulman vääristymästä ei rouvan mukaan ole kyse, vain yksittäisistä epäkohdista, jotka pikimmiten vaativat korjausta. Rouva siis torjuu häneen itseensä kohdistuvat epäilyt mitä suurimmalla tarmolla.
Herra tyytyy tilanteeseen, ei lähde lääkäriin, ei varaa aikaa avioliittoneuvojalle, vaan antaa asian olla. Elämä jatkuu nitkahdellen vähän huonompana kuin se muuten muuten jatkuisi, siinä tapauksessa että rouva olisi tyytyväisempi.
Mutta kaikki ei silti jatku ihan entisellään. Koska rouvan tyytymättömyys on kroonista laatua, eikä riittävä tunnu koskaan olevan tarpeeksi, alkaa asiantila syödä miestä. Herralle iskee yhä useimmin päälle ahdistus ja pelko.
Ajatukset valtaa yhä useimmin epäilys, joka lyö itsetuntoa lekan lailla:
en kykene enää tekemään rouvaa onnelliseksi. Kaikki tämä mitä on avioliiton aikana rakennettu, ei riitäkään rouvalle.
Minä en riitä rouvalle, hiipii herran mieleen aamuyön hiljaisina tunteina, kun asiantila valvottaa.
Sitten herra ottaa kuin huomaamatta sen seuraavan askeleen. Se ei välttämättä ole edes tietoinen askel, eikä siihen välttämättä liity mitään provokaatiota rouvan taholta, mutta saattaa liittyä - esim. tapaamisia jonkun 21-vuotiaan pojanhuitelon kanssa. Herra ottaa askeleen ovelle, avaa sen ja parisuhteessa liimana ollut kahdenkeskinen luottamus livahtaa ulos pakkaseen.
Herra ehkä näkee tilanteen, mutta ei millään keksi, miten luottamus olisi palautettavissa.
Siitä lähtien rouvan huomiot eri epäkohdista eivät olekaan vain huomioita epäkohdista. Nyt ne lisäävät herran rouvan lojaalisuutta kohtaan tuntemaa epäluottamusta. Ja mikäli tilanne jatkuu, niinkuin se jatkuu, vähenee luottamus pian minimiin.
Niinpä kun rouva sitten lähtee tyttöjen kanssa illanviettoon, tai kavereiden kanssa salille, tai aamulla töihin, ei herra voikaan enää olla varma rouvansa uskollisuudesta. Ja jos ja kun arjessa ei muutoksia tapahdu, herra alkaa pian itseään suojellaakseen olettaa, että rouvalla on toinen mies kiikarissa ja että kaikki nämä monet huomiot eri epäkohdista, ovat vain merkkejä tästä, eivät huomioita sinällään.
Niinpä hän lopettaa epäkohtiin puuttumisen, hän ei enää korjaa sitä tuolin jalkaa joka lonksuu, hän ei vaihda niitä kesärenkaita vaikka on jo heinäkuu, hän ei vie koiraa, ei imuroi, ei tee ruokaa - vaan vie penskat mäkkiin.
Hän ei puutu epäkohtiin, koska olettaa, ettei mikään kuitenkaan muutu, elämä ei siitä parane. Tämä johtaa vääjäämättä syöksykierteeseen, sillä rouva vastaa herran saamattomuuteen lisäämällä äänenpainetta.
Epäluottamus syvenee, levenee ja vallitsee, ero kolkuttaa ovelle, vaikka edelleen kaikki on ihan ok: rahasta ei ole puutetta, on autoa, puutarhaa, kakkosautoa, kesämökkiä, venettä, harrastuksia ja työtä.
-
Mutta mikä on nimeltään tämä rouvan vaiva? Mistä on aiheutunut tämä tyttymättömyyden tunne? Onko hän katsonut ehkä liika unelmien poikamies tyyppisiä sarjoja? Vai onko vain ruvennut tekemään mieli jotain muuta, muuta kuin sitä mitä on?
*
