Tasa-arvon räyhäliike

Lapin kansan päätoimittaja Tuomi-Nikulaa arvostellaan nyt ankarasti pitkin nettilehtien keskustelupalstoja lausunnosta, jonka mukaan julkisesti naisen kanssa parisuhteessa elävän naisen olisi vaikea työskennellä Lapin Kansan päätoimittajana.

Lapin Kansan toimittajat vaativat oman päätoimittajansa eroa.

Jo ennestään kuumana käyvä tasa-arvon nimissä räyhäävä joukko on saanut lisää vettä myllyyn. Alla kommenttien kimaraa:

"Tosi ikävää, että Tuomi-Nikula on saanut aikaan älyttömällä lausunnollaan niin pahaa aikaan lapin maineelle, että kyllä suututtaa!

"Tuomi-Nikula Ei edusta minun ajatuksiani. Tuollainen rasisti joutaisi siirtyä äkkiä pois pilaamasta lapin mainetta!"

"Loistavaa! Pöydän puhdistus on alkanut."

"Itsensä pohtimiseen loma lienee tarpeeseen. Mutta kelpaako lomalle vetäytyminen työyhteisölle, joka vaatii päätoimittajansa erottamista?"

Miten minusta tuntuu että laineet lyövät nyt ihan himppasen verran liikaa yli laitojen...

Vainotaanko tässä nyt ihmistä - joka päätoimittaja Tuomi-Nikulakin on - mielipiteensä vuoksi? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää kuin sukupuolisen suuntautumisen vuoksi vainoaminen?

Pitäisi tunnustaa se että Lapin kansan päätoimittaja jos joku, on oikeutettu sanomaan mielipiteensä Lapin kansan päätoimittajana olemisesta.

Ja se mielipide olisi syytä kuunnella sanasta sanaan eikä rientää tuomitsemaan sitä joukon mukana.

En voi olla miettimättä sitäkään, että mitähän mahtaa lapin väestön enemmistö mahtaa ihan oikeasti sisimmässään asiassa ajatella. Jos asia on niin kuin päätoimittaja sanoo että Lapin Kansan päätoimittaja edustaa ihan oikeasti lappilaisia, on heidän edusmiehensä, eikö olisi hyvä pysähtyä miettimään millaisia ominaisuuksia lapin kansa edusmieheltään edellyttää.

Sen sijaan että tuijotetaan lakipykäliin - joita tietenkin on meidän kaikkien noudatettava.

Missähän määrin tämä Korhosen erottamisen johdosta nostettu meteli johtuu siitä tämä sukupuolisen tasa-arvon nimissä räyhäävä joukko on etääntynyt kovin kauas lappilaisten enemmistön ajatusmaailmasta?

Entäs jos heille merkitsee jotain asia, jonka Suomen lain mukaan ei saa olla perusteena virasta erottamiselle...

Alman Telanne ja väärät perusteet

*

On se kumma. Alman Telanne puursi headhunter-lauman kanssa hiki hatussa kuukausi kaupalla löytääkseen sopivan henkilön merkkipaikalle, ja sitten kun sopiva viimein löydetään, hän joutuukin antamaan  potkut ennen kuin valittu saa annettua edes yhtäkään näytettä kyvystään hoitaa homma, johon hänet on valittu.

Yhä uudelleen joutuu hämmästymään miten alkeellisia virheitä ja lapsellista toimintaa löytyy sieltä, missä osaamisen ja näkemysten luulisi olevan kaikkein parasta.

Johanna Korhosen erottamista Lapin Kansan päätoimittajan paikalta seurasi hurja kansanliike ja haloo, adresseja kerätään jo erottamisen peruuttamiseksi ja kansainvälinenkin lehdistö on jo asiasta kiinnostunut.

*

Itsekin vähemmistön edustajana pystyn hyvin samaistumaan Korhoseen. Olen nimittäin siviilipalvelusmies. Vähemmistön edustajana olen jossain määrin jotunut käyttämään älyäni ja olemaan  juonikas pärjätäkseni enemmistön hallitsemassa ympäristössä. Mutta yleensä on riittänyt vaikeneminen ja väisteleminen.

Eipä olisi meikäläisellekään vanhoillisten piirien hallitsemat pestit ja työpaikat avautuneet jos olisin tästä episodista elämässäni hölöttänyt avoimesti. Asiantila ei ole rauhaani suuresti kuitenkaan häirinnyt. Olen ajatellut että maailma on tällä tavoin rakentunut, ja että enemmistön säännöillä pelataan, he jakavat kortit joihin on tyytyminen. Sivarit vaietkoot seurakunnassa!

Minä olen ollut se hevonen ja työjuhta, jonka on pitänyt olla kiltisti välttyäkseen kipeiltä iskuilta ja kiltisti olen ollut.

Eivät olisi ymmärtäneet sodankäyneet miehet sivarimiehen ajatuksenjuoksua, piti vaieta kun tuli tilanne kertoa jokin oma hauska armeijamuisto. Ei sellaiseen väliin  sopinut vetäistä juttua Kajaanin keskussairaalan postimiehen elämästä. Monet kerrat piti myös nyökytellä isänmaallisten metsämiesten ryssävihaa uhkuville puheille. Heitä eivät rauhan aatteen jalot prisiipit olisi elähdyttäneet.

Piti siis vaieta, väistellä ja sovitella sanoja, koska tiesin tuomion tulevan jos salaisuuden livauttaisin, vaikkei tuo kerran valittu palvelusmuoto ja rauhanaatteen jo hiipunut kannatus mitenkään muuttanut mitään persoonastani, ei tehnyt minusta huonoa ihmistä tai kehnoa työntekijää.

*

Niin piti Korhosenkin väistellä työpaikkahaastattelussa. 

Ja kun nauru suussa kahvikupposen äärellä kyseltiin että "mieshän" muuttaa mukana, ei Korhonen korjannut, koska aavisti että vain vaikenemalla asiassa - joka ei mitenkään tehnyt hänestä huonoa ihmistä eikä kehnoa työntekijää - hän voisi edetä ja saada havittelemansa työpaikan. Hän myös tiesi lain olevan puolellaan, kuin myös sen, että valitsijat antaisivat piut paut laille, mikäli hän sanoisi "kirosanan" niinkuin se on: puolisoni on nainen.

Hän pääsi melkein perille, mutta sitten joku asiasta tietämätön sössö meni kirjoittamaan henkilökunnan lehteen Korhosen muuttavan "miehineen", joka Korhosen piti sitten korjata. Asiassa ei kai enää - kun se seisoi oikein räntättynä - käynyt väisteleminen.

Siihen pitäisi panna "naisineen", sanoi Korhonen ja soppa oli valmis. 

Ja käräjillä tavataan...


*

Sanottakoon tässä vaiheessa niin selvästi kuin mahdollista: uskon vakaasti juuri tämän "naispuolison" olleen syynä erottamiselle ja että tuon "väistelyn" nimeäminen "valehteluksi" on vain Alman Telanteen keino päästä pälkähästä.

Vaikka Alman Telanteen omat lehdet ovatkin olleet korostuneen tasapuolisia ja ulottaneet "toisaalta ja toisaalta" -tasapuolisuusmetodin otsikointiin saakka, on pakko sanoa että keskustelu on ollut jos ei nyt liikuttavan niin ainakin häkellyttävän yksimielistä. Kaikki ovat kilvan puolustaneet Korhosta.

*

Mielenkiintoisen mausteen tapahtumiin toi tieto jonka löysin penkoessani Korhosen taustoja.

Ennen Lapin-kansaan siirtymistään Korhonen oli Journalisti-lehden päätoimittaja. Tässä asemassa hän oli ajautunut erikoiseen tilanteeseen kun kaikki toimittajat olivat kesän kynnyksellä sairastuneet. Lehti jäi ilmestymättä, mihin jotkut nimesivät Korhosen syypääksi.

Oliko hän syypää, siihen en löytänyt vastausta, mutta aika varmasti voi sanoa, että asiassa on totta ainakin se toinen puoli. Vanha totuus kuuluu että mikä tahansa ongelma missä tahansa organisaatiossa on periaatteessa ja viime kädessä aina johdon syy. Johtaja vastaa siitä että homma hoituu.

Olisiko hän siis sittenkään ollut sopiva Lapin kansan päätoimittajaksi? Olihan hän edellistä paljon pienempää organisaatiota johtaessaan ajautunut tai ajanut sen vakavaan kriisiin, mistä merkkinä yhden lehden ilmetymättä jääminen eittämättä on.

Ihmetellä hänen valintaansa olisi voinut siis asianperusteinkin. Mutta tämä ei enää ketään kiinnosta - kiitos Alman Telanteen joka heitti tiskiin väärät perusteet, kuin bensaa liekkeihin.

Vanha sanonta

Hevonen tekee. 

Työmies teettää. 

Työnjohtaja teetättää. 

Gutzeit teetätyttää. 

Valtio teetätytättää.

Hurjat hevoset raukkoine ratsastajineen

Huumorimies Leikola sitten meni ja löi hevosta TV2:n Tallitähti -ohjelmassa.




Leikolalla oli hermot mennä jo ennen tätä välikohtausta. Hänellä oli vaikeuksia kohdata hevosenkäsittelyssä ilmeneviä hankaluuksia ja hän halusi harjoitella enemmän mutta syystä tai toisesta se ei ollut mahdollista.

Jos lie vikaa hevosessakin, oli sitä myös Leikolassa. Hän toimi eläimen kanssa kärsimättömästi kuin se olisi ollut suoraviivaisesti ihmisen käskyjä totteleva kone ja suhtautui niin vakavan kunnianhimoisesti ohjelman leikkimieliseen kilpailuun kuin vain huumorimies pystyy.

Ratkaiseva konflikti hevosen ja Leikolan välillä kehkeytyi, kun L. ei saanut hevosta tottelmaan ratkaisevassa kilpailussa. Leikolan hermostuneisuus tarttui hevoseen eikä omapäinen hevonen tyytynyt vain vähäisiin rikkeisiin tai kevyeen uppiniskaisuuteen, vaan sanoutui täysin irti Leikolan ohjauksesta.

Huumorimiehen uhkaukset hevosen joutumisesta meetvurstehtaalle eivät tehonneet, vaan heppa meni kentän laidalle hakemaan turvaa hoitajastaan - Leikolan paasatessa jokseenkin koomisen oloisesti ratsailla. Niin jäi helpohko rata kiertämättä ja matalat esteet ylittämättä.

Kunnianhimoisen kilpailjan julkinen nöyryyttäminen vaati hyvitystä. Niinpä Leikola löi ja hevonen pudotti hänet selästään ja pinkaisi pakoon. Leikolaa opastanut hevostyttö purskahti itkuun ja soppa oli valmis. Leikola sai lähteä ohjelmasta, iltapäivälehtien toimittajat metsästivät häneltä turhaan lausuntoa koko pitkän illan.

*

Kun eläintä lyödään televisio-ohjelmassa käynnistyy siitä yleensä vilkas keskustelu joukkoviestimissä - niin nytkin.

Keskustelupalstoilla vaadittiin hevosen omistajaa tekemään rikosilmoitus. Haukuttiin koko sarja epäonnistuneeksi flopiksi, ja tekijät ammattitaidottomiksi tunareiksi. Kauhisteltiin viattomaan eläimeen kohdistunutta väkivaltaa ja uhattiin boikotoida stand up -taitelijan keikkoja .

Hesarin juttua oheistanut lukijoiden keskustelupalsta keräsi ensimmäisenä päivänä 124, ilta-sanomien 179 ja ilta-lehden pitkästi toistasataa etupäässä ja pääasiassa Leikolan teon tuomitsevia kommentteja.

*

Minäkin kirjoitin kommentin. Ihmettelin siinä sarkastiseen sävyyn miksei kukaan nostanut esiin samassa ohjelmassa esiintyneen näyttelijä Katajiston kohtaloa.

Hänhän oli ensin pudonnut hevosen selästä ja joutunut sen jälkeen vielä saman hevosen potkaisemaksi sillä seurauksella, että näyttelijän jalkaan ilmaantui selvä punainen kavion jälki, jalka meni iskusta täysin tönköksi ja näyttelijä Katajisto joutui jättämään ohjelmanteon siihen.

Ihmettelin kommentissani mikä mahtoi olla Katajistoa potkaiseen hevosen kohtalo. Joutuiko tämä uudelleen koulutukseen tai saiko ehkä jonkin muun rangaistuksen. Toki toivoin ettei tie kuitenkaan käynyt suoraapäätä sinne Leikolankin mainitsemalle meetvurstitehtaalle. Olisihan moinen potku näyttelijä Katajiston päähän osuessaan voinut koitua näyttelijäparan kohtaloksi.



Arvelen ettei näyttelijä Katajistoa murikoinutta viatonta luontokappaletta kuitenkaan kovasti koeteltu tekonsa johdosta. Ehkä hänet vain vietiin takaisin pilttuuseensa ja annettiin hänelle hehto heiniä, ehkä myös kappa kauroja.

Päivän (anti)Sankari

On suuri ero siinä, että kymmenen ihmistä kuolee kymmenen päivänä aikana eri paikoissa, kuin että nuo kymmenen ihmistä kuolevat samassa paikassa yhtenä piinaavana hetkenä.

Vaikka ei uskoisi...

Onhan kuolema aina kuolema, tapahtui se sitten luonnollisesti, tapaturamaisesti tai väkivaltaisesti. Ja kun kuolema tulee, on surun aika.

Paitsi että joskus on myös mediamyllytyksen aika.

Toisinaan keskustelupalstat kuohuvat, syyllistä etsitään ja hänet löydetään, syitä etsitään ja niitä löydetään, asiaa pohditaan ja sitä kauhistellaan. Kymmenet ja sadat toimittajat käyttävät kaiken aikansa tiedon etsimiseen ja kuvien ottamiseen. He täyttävät lehdet ja muut viestimet kuvin ja kirjoituksin. He täyttävät etusivut kissan kokoisilla otsikoilla.

Pienen maan järkyttävät tapahtumat huomiodaan ulkomaita myöten ja -mikä on perin epätavallista - päästään kerrankin ykkösuutiseksi.

Kaiken kaikkiaan mediajulkisuus asian tiimoilta on niin isoa kuin se ylipäätään voi olla.

*

Alice Cooperhan sen jo seitsemänkymmentä luvun hämärinä alkuvuosina keksi. Hän ihmetteli sen ajan pop-tähtiä. He olivat positiivisa sankareita, siistejä ja sliipattuja hienoine vaatteineen ja hymyilevine kasvoineen (esim. The Osmonds).

Häntä tympäisi tuo yltiöpositiivisuus ja hän päätti asettua sitä vastaan.

Hän oivalsi että monet nuoret ja nimenomaan nuoret etsivät ja hakivat vastakkainasettelua, he etsivät jotain jolla herättää aikuisten huomio, he etsivät keinoja asettua vastahankaan, keinoja erottua keskiluokkaisuudesta. Ja tässä Alice Cooper näki markkinaraon, keinon saada huomiota mediassa, ja niin teki itsestään anti-sankarin.

Syntyi "shock rock", rock-musiikin tyylilaji jossa ulkomusiikilliset seikat olivat isossa roolissa ja jonka keskeinen sanoma oli olla jotain joka olisi sopimatonta lapsille ja nuorille. Ei tietenkään sopimatonta nuorten itsensä mielestä, vaan aikuisten mielestä.

Ja käyttöön otettiin ne keinot, jotka palvelivat tätä päämäärää. Ja niin hyviä nuo keinot olivat, että ne toimivat tänäkin päivänä ja tyylilaji on edelleen voimissaan.

Miksi näin, mitä Alice keksi?

Hän keksi että hurjan ulkomuodon ja ajatukset omaava anti-sankari voi olla nuorten mielestä yhtä hieno tai jopa hienompi asia, kuin positiivinen sankari valkoisine hampaineen ja laitettuine hiuksineen.

Hän ei suinkaan houkutellut nuoria huonoille teille, vaikka juuri tätä senkin ajan aikuiset pelkäsivät (ja juuri tätä heidän haluttiinkin pelkäävän), vaan hän vastasi tarpeeseen joka jo oli nuorissa, tarpeeseen joka yhä on nuorissa.

Tarpeeseen järkyttää keskiluokkaa, aikuisia, vanhempia ihmisiä - enemmistöä.

Anti-sankariudella on siis pitkät perinteet ja se on osa nuorisokulttuuria.

*

Muiden itsemurhaa hautovien tapaan Kauhajoen surmaajakin oli varmaan turhautunut ja vihaa ja epätoivoa täynnä. Mutta sen lisäksi hän haki huomiota. Hän halusi järkyttää ja nousta kaikkien yläpuolelle, massan yläpuolelle, pois kurjuudesta, johon luultavasti koki elämässään ajautuneensa.

Sen tähden pelkkä itsemurha yksinäisyydessä jäi vaihtoehdoista pois. Sen tähden hän suunnitteli ja toteutti kaiken niin, että saisi maksimaalisen näkyvyyden, niin että kaikki järkyttyisivät ja hänestä tulisi sankari, anti-sankari.

Ehkä hän ajatteli nauttia saamastaaan julkisuudesta pilven reunalta katsellen, yhtäkaikki tietoisuus medianäkyvyydesta oli hänen pontimensa ja oleellinen osa hänen suunnitelmaansa.

Ja vaikkei asialle mitään voisikaan, on se silti pakko sanoa: ilman nykyisen kaltaista mediaa ja mediailmastoa, ja siitä poikivaa julkisuudenhakuisuutta, ei tätäkään tragediaa olisi luultavasti tapahtunut.

*

Kun Riksussa hurrattiin

Kauhajoen tragedia kirvoitti keskustelupalstalla seuraavanlaisen muistelon menneiden hirmutekojen tiimoilta. Otsikko kuului: pitäisikö aseet kieltää.


>>>>>>Joo aseet vain pois kaikilta. Terveiltä ja sairailta. Joillekin
>>>>>>poliiseille ja muutamille kapiaisille vois jättää.
>>>>>>
>>>>>> Mullei oo ikinä ollu yhtään asetta ja hyvin oon pärjänny.


>>>>>Hirvikantaakin voitais rajoittaa vaikka heittelemällä kivillä niitä?


>>>>Harvemmin hirveä ammutaan 22-kaliiberin pistoolilla.
>>>>Eli kaikki käsiaseet laittomiksi. Mihin niitä tarvitaan?
>>>>Sanna Sillanpää tappoi pistoolilla, Pekka-Eric Auvinen tappoi pistoolilla.


>>>pasanen paukutti pilvenreunalle 4 poliisia hirvikiväärillä....


>>Mitäs tulivat konepistoolit ojossa häiritsemään kivaa nousuhumalaa.
>>Sitä paitsi kaikki mainitsemasi ovat/olivat henkisesti sairaita on sitten
>>mahdoton luonnonvoima jolle ei voi mitään.


>Siinä hommassa oli paljon muutakin.....
>voisi sanoa että Pasanen oli uhri yhtä lailla kuin ne poliisitkin...

>Baituvei, istuin silloin kakkua Riksussa ja katseltiin televisiota
>kun tuli ylimääräinen uutinen joka kertoi että Pihtiputaalla oli
>ammuttu 4 poliisia. Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelussakaan kun
>suomi vei MM kultaa ei varmaan niin
>paljoa hurrattu kuin venkulat hurrasivat uutisen kuultuaan.
>
>Minulla ei ollut fiiliksiä hurrata mukana.


Että näin...


Riksu


*

Marianna

*

Big Brother -ohjelman tuotanto järjesteli kolmiodraamaa taloon saapuneiden uusien asukkaiden myötä.

Johanin vieressä nukkuneen Mariannen tunteet olivat jo käyneet selviksi yöllisissä hiplaus-sessioissa. Keskustelu-palstoilla ihmeteltiin naisen innokkuutta hakeutua Johanin seuraan, vaikka naisella oli mies odottamassa talon ulkopuolella.

Taloon saapuneiden neljän uuden asukkaan joukossa oli Johanin vanha tuttu Tuuli. Kaunis ja nuori Tuuli ei varmaankaan tullut taloon sattumalta, vaan hänet oli epäilemättä kutsuttu sekoittamaan pakkaa. Rakennettiin selvästi kolmiodraamaa kolmen nuoren välille.

Marianna olikin pahoillaan kun näki, miten Johan innostui Tuulista ja hakeutui bileissä hänen lähelleen.

Kamerat leikkasivat Johanin ja Tuulin kahdenkeskisistä keskusteluista suoraan kiukkuisen oloiseen Mariannaan, jonka hapan ilme ja into puhua pahaa uusista asukkaista, paljastivat hänen loukatut tunteensa.

Viikkotehtävässä asetelmat muokattiin BB:n puolelta kolmiodraamalle otolliseksi. Tuuli ja Johan määrättiin asumaan kahdestaan omaan huoneeseen, "sviittiin" jonne ei toisilla ollut asiaa.

Mutta katsojakuntapa ei päässytkään seuraamaan naisten välienselvittelyä, Johan ei joutunut mustasukkaisen Mariannan käsittelyyn eikä himoittuja välikohtauksia nähty, sillä Marianna otti ja hävisi.

Asukkaat käskettiin ulos ja kun he taas pääsivät sisälle, oli Marianna kadonnut ja tavarat hänen sänkynsä alta hävinneet. Tuotanto panttaa nyt tarkempia tietoja illan ohjelmaa varten, jolle toivotaan tapauksen johdosta suurta katsojamäärää. Illan ohjelmassa Mariannan häviämisen yksityiskohdat arvatenkin paljastetaan ja mysteeri selviää.

Tätä odottaessa internetin keskusteluissa on tarjoiltu mitä mielikuvituksellisempia syitä Mariannan katoamiselle. Yhden vääräleuan mukaan hän ei kestänyt toisen "Venäjästä kotoisin olevan" asukkaan tuloa ohjelmaan. Nettiä kiertää myösselitys, jonka mukaan hänet olisi passitettu Venäjän tai Puolan BB-ohjelmaan. Monet ovat hihkuneet onnesta, kun epämiellyttävä ihminen on jättänyt ohjelman.


*

BB - kuten tosi-tv yleensä - esineellistää asukkaansa. Tätä argumenttia on heikolla menestyksellä käytetty tosi-tv -buumin vastustamiseksi ja tällä perusteellahan TV1 lienee näihin päiviin saakka vierastanut formaattia.

Itse olen pitänyt moista argumenttia kovin heppoisena perusteluna maailmassa, missä yleensä ihmisarvon loukkaukset ovat vähän toista luokkaa, eikä niistäkään meteliä pidetä.

Tuleehan osallistujista apetta omiin ympyröihinsä kyllästyneille katsojille, ja toki he ovat korppikotkien ruokaa, joiden tekemisiä ja sanomisia voi ja sopii riipiä ja raadella isoissa ja pienissä tiedotusvälineissä oman mielen mukaan.

Mutta eikös se nyt ole ihan ok - asukkaathan tietävät mihin ovat ryhtyneet?

Eikö Ylenkin kannattaisi keskittyä kritisoimaan ihan oikeita ongelmia yhteiskunnassa ja maailmassa - onko siellä edes lähetetty yhtäkään Kiinan ihmisoikeusongelmaa kritisoivaa ohjelmaa edes.

*

Etsiessäni tietoja Mariannasta silmiini osuivat hänen BB-talossa lausumat sanansa:

“Mua on kaikki elämäni miehet pistäneet niin, isästä lähtien, etten vaan voisi ajatella mitään hyvää itsestäni. Ja jos joskus jotain hyvää ajattelee, niin heti leimataan itserakkaaksi p*skaksi. Ei oikein tiedä, miten pitäisi olla.”

Olisiko tässä mysteerin ratkaisu. Lapsuudesta pohjautuva tarve hakea hyväksymistä miehiltä. Ja tästä tarpeesta johtuva sitoutumisen, hylkäämisen ja petetyksitulemisen pelko? Tämäkö sai Marinannan lähtemään, kun petikaveri Johan junailtiin toiseen kainaloon?

Olen tähän mennessä pitänyt BB:tä suht harmittomana ajanvietteenä, mutta tämä sai minut miettimään.

Onko tämä leikki ihmisten (joita BB-asukkaatkin ovat) tunteilla sittenkään ihan ok?

Vastauksena tällä haavaa on jyrkkä ehkä. Paremman puutteessa...